Kuva: Harri Säynevirta
Kaivoslaissa pitäisi määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista ja mille alueelle kaivostoiminta ei sovellu. Ilman tätä voidaan nähdä kansainvälisiä investointisuojaoikeudenkäyntejä kaivosjättejä vastaan. Kolin ympäristön varaus on esimerkki siitä, etteivät nykyinen tai uusi esitys laista toimi tältä osin, kirjoittavat Mari Holopainen ja Inka Hopsu.
Eduskunta on aloittanut kaivoslain uudistuksen käsittelyn. Kaivoslakia on valmisteltu pitkään. Lakiesitykseen on runsaasti palautteesta huolimatta tehty vain vähän muutoksia Työ- ja elinkeinoministeriö TEM:ssä.
Suomen pinta-alasta on eri asteisten kaivosvarausten ja malminetsintälupien peitossa noin 15 %. Kaivoslaki on yksi seuratuimmista uudistuksista tällä kaudella. Valtavia alueita on varattu niin Lapista kuin Saimaaltakin.
Kaivoslain korjaamiseen kohdistuu syystä runsaasti suomalaisten odotuksia. Suomen kaivoslainsäädäntö antaa käsittämättömän anteliaasti varausoikeudet mille tahansa yhtiölle, joka ehtii tekemään ensimmäisen varauksen. TEM:n lakiesitys ei ole tuomassa parannuksia tähän, eikä se juurikaan lisää ihmisten oikeuksia vaikuttaa siihen, mitä heidän maillaan tai lähialueillaan tehdään.
Maanomistajien enemmistö saisi vaikuttaa vasta 10 vuoden päästä malminetsintälupaan. Kaivosyhtiöitä velvoitetaan pitämään infoja, mutta riippumatonta tietoa tämä ei tarjoa. Varausmaksuksi esitetään euroa per hehtaari, millä ei estetä ylisuuria varauksia. Kansallis- ja luonnonpuistojen rajaus luonnonsuojelulailla on pieni alku arvokkaiden alueiden suojelulle.
Yhteiskunnalla täytyy olla selkeästi mahdollisuus määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista ja mille alueelle kaivostoiminta ei sovellu.
Koska Suomen mallissa mineraalien omistajuutta ei ole valtiolla, yhteiskunnan pitäisi asettaa riittävät reunaehdot ympäristön ja ihmisten suojaksi. Kysymys ei ole puoluepoliittinen, vaan laajasti yhteiskunnallinen. Yhteiskunnalla täytyy olla selkeästi mahdollisuus määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista ja mille alueelle kaivostoiminta ei sovellu. Ilman sitä tullaan näkemään kansainvälisiä investointisuojaoikeudenkäyntejä kaivosjättejä vastaan. Kaksi eduskuntaa on vaatinut korjaamaan lain tältä osin. Kolin ympäristön varaus on esimerkki siitä, etteivät nykyinen tai uusi esitys laista toimi tältä osin.
Selkein kohta lakiesityksessä on kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen kaivoslupavaiheessa. Nykyisellään epäselvän lainkohdan korjaaminen on tarpeellista.
Eduskunta on edellyttänyt, että ”hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille.”
Kuvaavaa on, että näistä viimeisestä TEM ei tuonut minkäänlaista esitystä.
Mari Holopainen & Inka Hopsu
Kirjoittajat ovat vihreitä kansanedustajia.
