Kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri Suomen venyttiin koronakeväänä lähes mahdottomaan. Nopea siirtyminen etäopetukseen ei kuitenkaan voinut täysin korvata lähiopetusta, vaan keväältä jäi oppimisvelkaa.
Tätä oppimisvelkaa pyritään korjaamaan hallituksen lisätalousarviossa tehdyillä määrärahapäätöksillä. Esimerkiksi tänään Opetushallitus kertoi avustuspäätökset lukiokoulutukseen kohdennettavasta 17 miljoonan euron lisäresurssista koronakevään aiheuttamien jälkien korjaamiseen.
Akuutin koronatilanteen rinnalla pitää kuitenkin muistaa arjen välttämättömyydet: toisen asteen koulutuksen rahoitus on saatava vakaalle pohjalle. Vaikka hallitus on jo onnistunut paikkaamaan aiempien hallituksen tekemiä leikkauksia, toisen asteen koulutuksessa on edelleen pula resursseista.
Lukiokoulutuksen rahoituksen osalta suurin ongelma on opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa määritelty leikkuri. Sen mukaan lukion rahoituksen perusteena olevasta keskimääräisestä yksikköhinnasta vähennetään vuosittain 996,13 euroa. Käytännössä tämä leikkuri jättää lukion rahoitukseen vuosittain noin 100 miljoonan euron aukon.
Kuntien taloustilanteen tuntien huoli on suuri. Koulutustarjonnan osalta erot ovat jo kasvaneet, mutta kuntien vaihtelevat edellytykset paikata tätä vajetta uhkaa tuoda myös laatueroja lukioihin. Emme halua kahden kerroksen väkeä, vaan laadukkaan yleissivistävän koulutuksen kaikkialle Suomeen.
Ammatillisessa koulutuksessa puolestaan jokaiselle oppijalle on aidosti taattava oikeus opetukseen ja tukeen. Hallitusohjelmassa päätettiin 235 miljoonan euron panostuksista ammatillisen koulutuksen opettajaresurssiin – tästä on pidettävä kiinni, jotta tulevaisuuden ammattilaiset saavat koulutuksessaan vankan pohjan niin ammattitaidon kuin itsensä jatkuvan kehittämisen kannalta.
Oppivelvollisuuden laajentamista käsittelevä hallituksen esitys annetaan eduskunnalle viimeistään 5.10. Uudistuksen tärkeänä tavoitteena on nostaa koulutustasoa siten, että kaikki suomalaiset suorittavat toisen asteen tutkinnon. Tavoitteiden saavuttamiseksi perusasioiden on oltava kuitenkin kunnossa: toisen asteen oppilaitoksissa on kyettävä turvaamaan esimerkiksi kohtuulliset ryhmäkoot, riittävä lähiopetus, opintojen ohjaus ja oppimisen tuki.
Perusasioiden lisäksi katseet on suunnattava jo pitkälle tulevaisuuteen. Ammatillisen koulutuksen laatua ja tasa-arvoa vahvistava Oikeus osata -kehittämisohjelma on jo käynnistynyt. Lukiokoulutuksen osalta hallitusohjelmassa linjattu laatu- ja saavutettavuusohjelma odottaa vielä käynnistämistä. Enää ei pidä aikailla, jotta toisen asteen koulutuksemme pysyy toimintakykyisenä ja laadukkaana. 2030-luvulla odottavat esimerkiksi väestörakenteen muutoksiin liittyvät haasteet, joihin varautuminen on aloitettava jo nyt.
Nyt jos koskaan on siis oikea aika luopua lukiokoulutuksen rahoitusleikkurista, varmistaa riittävä opettajaresurssi ammatillisessa koulutuksessa sekä toteuttaa koulutuksen laatua ja saavutettavuutta vahvistavat tulevaisuusinvestoinnit.
