Arvoisa puhemies!
Ukrainan tilanne, Venäjän mieletön hyökkäyssota, on kaikkien mielessä. Jo puoli miljoonaa — tai itse asiassa äsken viimeiset avustusjärjestöjen luvut taisivat olla 660 000 — naista ja lasta on joutunut jättämään kotinsa, eikä loppua pakolaisvirralle ja sodalle valitettavasti näy. Humanitäärisen kriisin voidaan arvioida pahentuvan sotatoimien jatkuessa, ja ennen kaikkea mikäli asutuskeskuksissa ja suurissa kaupungeissa ryhdytään aktiivisemmin vielä sotimaan, siviilejä koskeva kriisi vain syvenee. Sotilaallisen tuen lisäksi humanitääriselle avulle on ukrainalaisten kannalta koko ajan siis kasvava tarve. Suomi on vuosien aikana tukenut Ukrainaa merkittävästi, ja nyt sodan alkaessa tehdyt päätökset lisäävät tätä avun määrää tähän mennessä 14 miljoonalla eurolla. Tästä 8,2 miljoonaa on humanitääristä apua ja 5,8 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroja. Tämän lisätuen myötä Suomen tuki vuodesta 2014 alkaen on noin 85 miljoonaa euroa.
Humanitäärisen avun tarve maailmassa on ilman Ukrainan tilannettakin ennätyksellisen suuri, ja koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään. On tärkeää Suomenkin varmistaa, että humanitääriseen apuun kohdistettu rahoitus pysyy tässä avun tarpeessa perässä, ja myös tämä selonteossa oleva neksusajattelu vahvistaa sitä, että kehitysyhteistyövaroja ja eri rauhanvälityksen toimia pystytään yhteisesti käyttämään tämäntyyppisissä tilanteissa. Erityisesti tärkeää on muistaa konfliktialueet ja hauraat alueet — siellä köyhyyden poiston ja Agenda 2030:n kehitystavoitteiden saavuttaminen on todella riskinalaista ja vaikeaa. Tässä kansalaisjärjestöillä, humanitäärisen avun järjestöillä, on paljon osaamista.
Arvoisa puhemies!
Toinen asia, jonka haluan nostaa on se, että elämän edellytykset maapallolla heikkenevät. Tämä on keskeisin viesti YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin julkaisemassa kuudennessa arviointiraportissa tällä viikolla. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen lisäksi nyt keskustelu on kääntynyt siihen, kuinka vääjäämättömään muutokseen tulisi valmistautua ja varautua. Tutkijoiden mukaan varautumista ei ole tehty tarpeeksi, ja tämä huomio nousi etenkin saarivaltioiden puheenvuoroissa myös Glasgow’n ilmastokokouksessa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan laaja-alaisia toimia kaikilla politiikkasektoreilla johdonmukaisesti. Yksi tärkeä työkalu on kehitysyhteistyö ja kasvava ilmastorahoitus. Ilmastonmuutoksen lisäksi yksi elämän edellytyksiä koskeva, koko ajan kasvava uhka on myös luonnon monimuotoisuuden kato. Nämä molemmat selonteossa huomioidaan kyllä hyvin. Lisäksi Suomella on paljon osaamista luonnonvarojen kestävässä hallinnassa ja käytössä, ja tämä on siellä selonteossa myös mukana.
On muutenkin todettava, että selonteossa on valittu hyvät painopistealueet, ja erinomaisena muutoksena pidän koulutuksen merkityksen ja painoarvon kasvua. Koulutukseen pääsy ja sen laadun varmistaminen antavat kehittyville maille ja myös jokaiselle yksilölle mahdollisuuksia työhön ja elinolosuhteiden paranemiseen.
Selonteossa tavoiteltiin ylivaalikautisuutta, ja sisällön osalta se saavutettiin, mutta kuten todettu, tämä rahoituksen tiekartta siitä jäi puuttumaan. Olen kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, ja haluan KPT:n raportista nostaa muutamia sisältöjä: Arviossa nostetaan esille, että yksi merkittävimmistä puutteista on hallitusohjelman mukaisen, ylivaalikautisen rahoituksen tiekartan puuttuminen. Näin Suomen kunnianhimoiset painopistealueet jäävät hieman ontoiksi ja varmuutta tavoitteista ja pitkäjänteisyydestä ei täysin saavuteta.
