Noin kuukausi sitten, 25. toukokuuta, George Floyd kuoli poliisin liiallisen voimankäytön seurauksena. Useista sivullisten lopettamispyynnöistä ja uhrin ”I can’t breathe” -huudoista huolimatta poliisi jatkoi polvellaan Floydin niskan painamista, kunnes hän meni elottomaksi. Silminnäkijöiden videotallenteet tapahtumasta ovat musertavia ja sotivat ihmisyyttä vastaan.
Floydin kuolemasta lähteneet mielenilmaukset ja protestit ovat kestäneet Yhdysvalloissa jo lähes kuukauden. Olisi hyvin väärin luulla, että rasismi ja afroamerikkalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus varsinkin Yhdysvalloissa olisi uusi ja moderni ilmiö. Floydin kuolema onkin vain pieni pisara vuosisatoja kestäneessä sorrossa ja rasismissa.
”Black lives matter” -liikehdintä on myös lisännyt julkista keskustelua Suomessa ulkomaalaisten ja erityisesti afrikkalaistaustaisten kokemasta rasismista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu teetti viime syksynä kyselyselvityksen, jonka tulokset julkaistiin muutama viikko sitten. Tulokset ovat surullista luettavaa: afrikkalaistaustaisten kokema syrjintä ja rasismi alkavat jo varsin nuorella iällä, jopa alle kouluikäisenä varhaiskasvatuksessa ja peruskoulun ensimmäisinä vuosina. Syrjintä on kokonaisvaltaista. Se heijastuu elämän usealla eri osa-alueella, niin töissä, koulussa kuin viranomaisten kanssa asioidessa.
Haluan nostaa muutamia kohtia esille Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksestä. Jopa 67 prosenttia vastaajista on kokenut syrjintää kouluissa. Rasismia ilmenee vastaajien mukaan sekä muiden opiskelijoiden että opetushenkilökunnan taholta. Niin kutsuttu ”rodullistava ohjaus” on yleistä: ohjauksessa ulkomaalaistaustaisia, tässä tapauksessa afrikkalaistaustaisia, ohjataan helpommin opiskelemaan matalapalkka-aloille, kuten hoiva-aloille.
Rodullistava ohjaus on ongelmallista ensinnäkin siitä syystä, että yksilön etninen tausta määrittelee hänen potentiaaliaan menestyä opinnoissa. Toisekseen ohjaus eriyttää kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten yhteiskunnallista asemaa, kun useat afrikkalaistaustaiset hakeutuvat heikommin palkatuille aloille. Tämä näkyy myös kyselyn vastaajien mielestä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -aineeseen (S2) ohjauksessa. Koulumaailmassa törmäsin tähän itsekin.
Syrjintä ja rasismi näkyy myös työelämässä, 60 prosenttia vastaajista on kokenut syrjintää työelämässä. Syrjintää näkyy erityisesti rekrytointivaiheessa, johon on yritetty jo pitkään löytää ratkaisua ja jonka eteen muun muassa julkisuuden henkilöt ovat tehneet näyttäviä kampanjoita. Yksi vaihe syrjinnässä liittyy nimen perusteella tehtävään karsintaan. Tämän vuoksi aloitimme Espoossa aloitteestani kokeilun, jossa kaupungin työpaikoissa toteutettiin anonyymirekrytointia jo vuonna 2013. Nyt siitä on onneksi tullut jo pysyvämpi käytäntö. Syrjintä ei valitettavasti jää ainoastaan rekrytointivaiheeseen vaan sitä esiintyy niin kollegoiden, työnantajan kuin asiakkaidenkin toimesta. Työsuhteen heikommat ehdot ja palkkaus ovat myös viitteitä afrikkalaistaustaisten kokemasta syrjinnästä ja epätasa-arvosta.
Ehkä koko selvityksen huolestuttavin piirre on siinä, että 61 prosenttia kyselyyn vastanneista ei ilmoita kokemastaan syrjinnästä kenellekään. Tämä heijastaa huolestuttavalla tavalla esimerkiksi afrikkalaistaustaisten suomalaisten heikkoa luottamusta viranomaisia ja instituutioita kohtaan. Ilmoituksilla ei uskota olevan mitään merkitystä tai niiden ei uskota muuttavan mitään. Poliisin ja vartijoiden tekemät etniset profiloinnit ovat myös varmasti syventäneet afrikkalaistaustaisten ja viranomaisten kuilua.
Välillä sitä ihmettelee, kun Suomessa törmää kommentteihin siitä, ettei täällä mitään rasismia ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) suositteli vuonna 2019 Suomelle, että viranomaiset ryhtyisivät tehokkaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemaan rasismiin ja syrjintään. Lisäksi vuonna 2018 julkaistiin Euroopan unionin perusoikeusviraston selvitys, jossa Afrikasta EU:n alueelle muuttaneiden ihmisten kokemaa rasistista ahdistelua – hyökkääviä eleitä, kommentointia ja uhkailuja – mitattiin 12 eri EU-jäsenmaassa. Tutkimuksen verrokkimaista rasistista ahdistelua kokevat eniten Suomessa asuvat afrikkalaistaustaiset.
Paljon on siis työtä tehtävänä myös meillä täällä Suomessa.
**
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä on useita suosituksia, kuinka kitkeä rasismia ja syrjintää.
Suositukset rasismin ja syrjinnän kitkemiseksi
• Rasismin ja syrjinnän vastaista työtä on tehtävä pitkäjänteisesti yksittäisten hankkeiden sijaan.
• Viranomaisten, työnantajien ja koulutuksenjärjestäjien on täytäntöönpantava tehokkaasti lakisääteinen velvoitteensa edistää yhdenvertaisuutta.
• Yhdenvertaisuussuunnitelmien tulee perustua arviointiin ja arvioinnin pohjalta tulee asettaa konkreettisia toimenpiteitä, joiden toimeenpanoa seurataan.
• Yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteiden toteutumisen valvontaa on tarpeen tehostaa.
• Poliiseja ja vartijoita on koulutettava säännöllisesti ja ohjeistettava riittävästi etnisen profiloinnin ja sitä koskevien kokemusten estämiseksi.
• Valmisteilla olevassa hallituksen poikkihallinnollisessa rasismin ja syrjinnän vastaisessa toimintaohjelmassa on huomioitava afrikkalaistaustaiset ja heidän tilanteensa Suomessa.
Valvonnasta ja raportoinnista
• Syrjintää valvovien viranomaisten, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun ja aluehallintovirastojen, on tarpeen eri toimenpitein pyrkiä vähentämään syrjinnän aliraportointia.
• Jotta rasismin kokemuksista olisi helpompi raportoida, vastaajat tarvitsisivat enemmän tietoa oikeuksistaan ja auttavista viranomaisista sekä saavutettavampia ilmoitusprosesseja.
• Syrjinnän aliraportoinnin vähentämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi tarvitaan sidosryhmätyötä, jolla lisätään syrjintää kokeneiden ja yhteisön oikeustietoisuutta sekä tietoa siitä, että ilmoittaminen kannattaa.
• Tiedotusta eri syrjintää valvovien elinten toiminnasta ja valtuuksista on tarvetta tehostaa.
• Viranomaisten henkilöstössä tulee huomioida yhteiskunnan moninaisuus ja lisätä näkyviä vähemmistöjä.
Suositukset koulutukseen
• Yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite tulisi ulottaa koko koulutusjärjestelmään, eli varhaiskasvatuksesta jatko- ja korkeakoulutukseen asti.
• Yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen yhteydessä tulisi vahvistaa oppilaitosten velvollisuutta puuttua oppilaisiin ja opiskelijoihin kohdistuvaan häirintään.
• Rasismiin ja syrjintään on puututtava aktiivisesti. Oppilaitoksissa tulisi olla selkeät prosessit ja yhteyshenkilö tilanteita varten, jossa oppilas kokee syrjintää (millä tahansa perusteella).
• Opettajien taholta tulevaan syrjintään puuttumiseen pitäisi olla lasten ja nuorten itsensä helposti saatavilla olevia keinoja.
• Rasismin- ja syrjinnän vastainen kasvatustyö tulisi sisällyttää osaksi opettajien ja nuorisotoimijoiden tutkinto-opiskelua ja täydennyskoulutusta.
• Opinto-ohjaajille tulisi tarjota rasismin- ja syrjinnänvastaista täydennyskoulutusta.
• Kieliopintojen tulee tukea opiskelijan edellytyksiä jatko- ja korkeakoulutukseen ja tarpeettomia S2-polkuja tulee välttää. Edeltävien kouluasteiden opettajia, opinto-ohjaajia, huoltajia ja oppilaita on tiedotettava S2-väylän vaikutuksista opintopolkuun.
• Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä opetushallituksen tulee varmistaa, että niiden alaiset toimijat toimeenpanevat tehokkaasti yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuttaan.
• Syrjintää valvovien elinten, mukaan lukien yhdenvertaisuusvaltuutetun, on varmistettava hyvät valmiudet vastaanottaa ja käsitellä alaikäisten yhteydenottoja.
Suositukset työelämään
• Syrjinnän eri muodot työelämässä ovat moninaisia ja vaativat tehokkaita toimia niiden kitkemiseksi. Syrjintään puuttuminen työelämässä ei ole tällä hetkellä riittävän tehokasta ja syrjinnän uhrien tietoisuus oikeuksistaan sekä usko niiden toteutumiseen on heikkoa.
• Työnantajien tietoisuutta ja osaamista syrjintäkiellosta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä on tarpeen lisätä. Työnjohdolla on ratkaiseva merkitys syrjinnän estämisessä.
• Edistämisvelvollisuuden toteutumisen valvontaa on tehostettava.
• Työpaikkahäirinnässä tulee esiin karkea rasismi, mihin naisten kohdalla saattaa yhdistyä seksuaalinen häirintä. Erityisesti työpaikkahäirinnästä ilmoittamiseen ja siihen puuttumiseen vaaditaan rinnakkaisia keinoja ja toimijoita.
• Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaan tulisi lisätä mahdollisuus selvittää yksittäisiä syrjintätilanteita. Valtuutetun toimivaltaa tulisi myös laajentaa kattamaan edistämisvelvollisuuden valvonta työsuojeluviranomaisten ohella.
