Koulutukseen satsaaminen on pienen maan elinehto. Panostusten on kuljettava päivähoidosta peruskouluun, toisen asteen koulutukseen, korkeakouluihin ja tutkimukseen saakka.
Oma kokemukseni on peruskoulun saralta. Olen toiminut luokanopettajana, erityisluokanopettajana , apulaisrehtorina ja maahanmuuttajien resurssiopettajana nyt yhteensä reilun kymmenen vuoden aikana niin Uudellamaalla kuin Turun seudulla. Kiire ja riittämättömyyden tunne vaivaavat opettajia paikkakunnasta riippumatta. Tavoitteet ovat korkealla, mutta kuinka niihin päästään väsymättä matkalla? Mistä keinot hyvään opetukseen myös tulevaisuudessa?
Minun ja suuren osan kohtaamistani työtovereista tavoitteena on kouluttaa sivistyneitä, suvaitsevaisia, sosiaalisesti kyvykkäitä sekä kriittisiä kansalaisia. Tiedollisilla mittareilla mitattuna olemmekin saavuttaneet erinomaisia tuloksia. Kuitenkin koululaisten hyvinvoinnissa on havaittu merkittäviä puutteita. Koulun tulisi voida tukea entistä paremmin oppilaan yleisen hyvinvoinnin, tunne-elämän, sosiaalisten taitojen sekä eettisten ja esteettisten taitojen kehitystä. Koululla on myös tärkeä tehtävä ongelmien ennaltaehkäisemisessä ja varhaisessa tunnistamisessa. Koulun moniammatilliseen yhteistyöhön on löydyttävä tekijöitä, rahoitusta ja aikaa. Kouluterveydenhoitaja, psykologi, kuraattori tai vaikkapa erityisopettaja ovat nopeasti kustantaneet itsensä takaisin ehkäistessään yhdenkin syrjäytymistapauksen. Puhumattakaan inhimillisistä arvoista syrjäytymisen ehkäisemisen taustalla.
Koulutuksen ulkopuolelle jäämisellä on merkittävä yhteys syrjäytymiseen, työttömyyteen ja huono-osaisuuteen. Riittävä koulutus on edellytys työelämässä, mutta myös arjessa selviämiseen. Koulutuspolun katkeamisella on kielteisiä yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Merkittävä osa koulun kasvatustehtävää onkin tukea oppilaita heidän omien tavoitteidensa saavuttamisessa sekä valmistaa toimimaan yhteiskunnassa. Tätä tehtävää voidaan pedagogisin keinoin tukea jo varhaiskasvatuksesta saakka ja siten parantaa erilaisista taustoista tulevien oppilaiden koulunkäyntikykyä. Varhainen tunnistaminen auttaa löytämään sopivat oppimistavat ja tarvittaessa myös tukikeinot.
Ryhmäkokojen pienentäminen on erittäin tärkeää! Uudellamaalla opiskellaan maan suurimmissa luokissa alakoulun puolella. Pienessä ryhmässä opettajan oppilaantuntemus on parempi, ryhmän toiminta erilaista ja tutkitustikin pienemmät ryhmäkoot ehkäisevät syrjäytymistä. Lapsilla on oltava turvallinen ilmapiiri kasvaa ja kouluviihtyvyyskin paranee. Kunhan vanhemmat vielä muistaisivat olla kertomatta niitä kaikkia kurjia koulumuistojaan, jotta päästään suomalaisesta traditiosta “koulussa ei kuulukaan viihtyä ja oppiminen on tylsää työtä”.
Koulutuksen tasa-arvo lähtee siitä, että kouluopetus on tasalaatuista kaikkialla maassa ja huomioi oppilaiden erilaiset tarpeet. Vihreät eivät kannata peruskoulujen tasoryhmiä, mutta eritasoisille oppilaille on annettava tukiopetusta ja tehostettua tukea tarvittaessa. Vihreät tavoittelevat inkluusion ajatusta koulutuksessa. Yhteinen opetus tulee järjestää oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti. Kouluille on taattava riittävät resurssit, jotta ryhmäkoot voidaan pitää riittävän pieninä ja koulunkäyntiavustajia on mahdollista palkata. Peruskouluille, joiden oppilailla on suurempi syrjäytymisriski, on kuntien annettava enemmän resursseja eli niin sanottua positiivisen erityiskohtelun rahaa.
Koulutuksella on myös merkittävä vaikutus oppilaiden ja opiskelijoiden arvopohjan rakentumiselle. Koulutuksen tavoitteena tulisi olla kehittää yksilön kykyä kohdata vieraita kulttuureja, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja hyväksyä erilaisuutta. Oman kokemukseni mukaan ennakkoluulot kumpuavat useimmiten oppilaiden kotoa ja niiden voittamiseksi tiivis yhteistyö myös perheiden kanssa on oleellista. Henkilökunnankin asenteet vaikuttavat suuresti toimivan monikulttuurisen koulun rakentumiseen.
Toisaalta maahanmuuttajaperheet tarvitsevat myös tukea ymmärtääkseen suomalaista koulujärjestelmää ja voidakseen sitten parhaiten tukea lapsiaan koulunkäynnissä. Tulkkipalveluiden käyttäminen, omien kieli- ja kulttuuriryhmien vanhempainiltojen tai vanhempainyhmien ylläpitäminen rakentavat pohjaa maahanmuuttaja taustaisten oppilaiden saumattomalle koulunkäynnille. Oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä- opetukseen kannattaa satsata. Näillä toimenpiteillä ja koulunkäynnin onnistumisella on merkittävä rooli maahanmuuttajien integroimisessa yhteiskuntaan.
Tieto ja ymmärrys kestävän kehityksen edellytyksistä, luonnon toimintamekanismeista ja käsitys omasta itsestä osana luonnon kokonaisuutta ovat edellytyksiä ympäristövastuulliselle elämäntavalle. Kasvatuksessa tulee edistää käytännöllistä osallistumista, joka vahvistaa kokemusta omien tekojen ja toiminnan merkityksestä. Esimerkiksi kuntien, myös opetustoimeen yltäviä kestävän kehityksen ohjelmia ja mm. Vihreä lippu -ohjelman toteuttamista kouluissa tulisi tukea. Kestävillä ratkaisuilla saadaan usein aikaan myös taloudellista säästöä esimerkiksi jätehuolto- ja energiakuluissa.
Tekemällä työmme yhtä sitoutuneesti ja ansiokkaasti kuin tähänkin asti säilytämme Suomessa arvostuksen opettajan ammattia kohtaan. Tämä näkyy tulevaisuudessa palkkauksessa, mutta myös opettajien kasvavana auktoriteettina ja kunnioituksena!
Antoisia työpäiviä työssä, joka muuttaa maailmaa.
***
Kirjoitus on julkaistu Luokanopettajalehden Pro Peruskoulu-blogissa (http://properuskoulu2011.blogspot.com/ )
