Hyvät espoolaiset, Kära Esboborna, hyvät itsenäisyyspäivän juhlijat,
Kun kysytään, mitä espoolaiset arvostavat eniten Espoossa, miksi he ovat tänne muuttaneet ja miksi haluavat täällä pysyä, he vastaavat, tai me vastaamme -luonto, lähiluonto, Nuuksio, meri, saaristo, järvet.
Entäs me suomalaiset, mitä kerromme ulkomaalaiselle ensimmäisenä Suomesta, mitä pidämme hienona, mitä meille arvokkaana? Tuhannet järvet, maan metsäisyys, Lapin tunturit, saaristo, jollaista ei ole muualla.
Vähintäänkin jossain geeneissämme lienee tieto, että ilman luontoa ei ole meitäkään. Luonto on meille hektisen arjen vastapaino, liikunnan ja hyvän olon voimavara.
Meidän tehtävämme on varmistaa, että suomalainen luonto säilyy elinvoimaisena myös tuleville sukupolville.
Parasta aikaa maailman johtajat ja 80 000 muuta kokousosallistujaa pohtivat ratkaisuja ilmastonkuumenemisen pysäyttämiseen kestäviin rajoihin COP28 ilmastokokouksessa Dubaissa. Kokouksen kerrotaan olevan tärkein sitten Pariisin ilmastokokouksen. Maailman maat ovat edelleen todella kaukana 2015 Pariisissa sovitusta tavoitteesta, jolla ilmaston kuumeneminen voitaisiin rajoittaa siedettävälle tasolle. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että tässä kokouksessa saadaan päätettyä tarvittavista uusista toimista tavoitteen saavuttamiseksi.
Myös Suomen, ja meidän Espoonkin on kannettava kortemme kekoon ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Espoo on sitoutunut olemaan hiilineutraali 2030 mennessä. On tärkeää, että suomalaisia metsänomistajia, maatiloja, kotitalouksia ja pk-yrityksiä tuetaan päästöjen vähentämisessä ja hiilinielujen kasvattamisessa. On tärkeää, että saamme uusia teknologisia innovaatioita kriisiä ratkomaan, ja on tärkeää, että kaikki maat sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin, sillä niin väkirikkaiden kehittyvien maiden kuin meidän kulutukseltamme suurien maiden on yhdessä saatava aikaan muutos.
Hyvät kuulijat,
itsenäisyyspäivän lähestyessä sanoitti Baltic Sea Action Group rakkaaseen maamme- lauluumme uuden säkeistön myös merestä, haavoittuvasta Itämerestä
Eniten kuormitusta aiheuttavat mereen päätyvät ravinteet ja ilmastonmuutos, jotka pahentavat herkän meren rehevöitymistä ja heikentävät meriluonnon monimuotoisuutta. Itämeren pelastaminen edellyttää myös sisävesiemme saamista kuntoon. Myös tässä voimme Espoossakin tehdä paljon.
Laulu olisi toki paras laulettuna, mutta luokanopettajan musiikinopinnoilla päädyin kuitenkin vain lukemaan säkeistön teille, kuunnelkaa kotona Irinan ja Ylpön hieno esitys (Mariskan sanat).
Oi meri, meri, meidän kaikkien, oot kallisarvoinen
ei aaltoa, ei kuohuntaa
ei vettä, pohjaa rakkaampaa
kuin Itämeri pohjoinen, sua katson kiittäen.
Sun joka kolkkaas vaalien, kerran käy ihminen,
viel lempemme saa nousemaan, sun lahjas, joista nautitaan,
ja kerran laulus synnyin veet, oi äiti merten teet.
sua katson kiittäen.
Hyvät kuulijat,
Viimeaikainen geopolliittisten jännitteiden kasvu ja turvallisuuspoliittisen tilanteen kehittyminen maailmalla on saanut varmasti meidät kaikki kantamaan huolta. Saatoinko ajatella 19-vuotiasta esikoista odottaessani, että elämme hänen armeijaan astuessaan Euroopassa, jossa on sota, Venäjän aloittama hyökkäyssota.
Olemme sitoutuneet tukemaan Ukrainaa sen puolustaessa itsenäisyyttään, mutta samalla myös muiden Euroopan maiden suvereniteettia. Tämä ei valitettavasti käy helposti, vaan vaatii uhrauksia ja rohkeutta etenkin Ukrainalta, mutta nykyistä enemmän myös Euroopalta. Voitto, rauha, sodan kesto, kaikki ovat vielä epävarmoja.
Ukrainassa puolustetaan myös arvojamme, kansalaisten vapauksia, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota. Muistatteko Eetu Iston maalauksen, jossa Suomi-neidon käsissä oleva lakikirja, jota kolmipäinen kotka kiskoo muistuttaa oikeusvaltiosta, jota puolustamme? Symboliikka on liiankin osuvaa myös nykypäivänä.
In Espoo, we need to take care, that Ukrainians coming here, will not be left alone, that those who need, will get to the kindergarten, school or other needed services. That those coming will be able to find work, integrate and overall feel welcome.
Meidän Espoossa tulee huolehtia, että Espooseen tulleet ukrainalaiset eivät jää yksin, pääsevät sujuvasti päiväkotiin, kouluun, työelämään, ovat tervetulleita.
Hyvät espoolaiset,
Raskaat ajat, hädän näkeminen konflikteissa saavat meidät ehkä näkemään prioriteettimme myös omassa lähipiirissä? Vaikken voi kertoa lapsilleni, että maailma menisi juuri nyt kohti parempaa, kehitys olisi aina valoisaa, on minulle entistä selvempää, että lapseni, lapsemme ja nuoremme tarvitsevat parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen.
Se tarkoittaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistumista, niin tärkeän harrastuksen, hyvän fyysisen kunnon kuin vahvan mielenterveyden myötä.
Se tarkoittaa osaamisen vahvistamista. Eilisten ja aiempien pisa-tulosten, lasten palautteen ja opettajien huolen ottamista vakavasti, olemmehan Espoossakin sitoutuneet olemaan oppimisen ja sivistyksen kärkikaupunki.
Sosiaalisen median käyttö on addiktoivaa, me taidamme tietää sen itsekin jokainen, niin tietävät lapsetkin, kun heiltä asiasta kysyy. Mutta vain ani harva lapsi kykenee itse riittävään kontrolliin. Tämän aikakauden nuoriso on ollut tämän kehityksen koekaniineita. Opit, viisaus, säätely tulevat perässä.
On selvää, että lukemiseen ja laskemiseen käytetyn ajan vähetessä myös taidot heikkenevät. Lasten istuessa omalla koneellaan ja aikuisten omallaan, on lasten kotoa saama tuki läksyissä myös vähentynyt.
Yhä heterogeenisempi lapsijoukko kouluissa tarvitsee myös enemmän aikuisten aikaa ja tukea päästäkseen hyviin oppimistuloksiin. Tämä on kuulkaa lasten oikeus, josta meidän pitää pitää kiinni! He ovat arvokkainta, mitä meillä on.
Peruskoulumme tarvitsevat vahvistumista, jotta nuoremme pärjäävät tulevaisuuden haasteiden edessä, ja jotta Suomi pärjää tulevaisuudessa maailmalla.
Hyvät kuulijat,
sain tänä vuonna puhua eräässä toisessakin tärkeässä espoolaisten juhlassa – nimittäin Espoo järjestää tilaisuuden juhlia Suomen kansalaisuutta, kansalaisuuden tänä vuonna saaneille espoolaisille perheineen. Juhlassa oli varsin moninainen joukko nuoria perheitä, työn tai rakkauden perässä aikoinaan Suomeen tulleita. Kaikki olivat olleet Suomessa jo pitkään suurin osa noin 10 vuotta, joku vanhempi herrasmies jo yli 40 vuotta.
Haluan lopuksi jakaa teille muutaman ajatuksen, joista puhuin myös tuolle joukolle.
Olen hyvin iloinen, että saamme uusia Suomen kansalaisia, jotka ovat päättäneet jäädä ja rakentaa elämäänsä juuri Suomeen. Jokainen tulija ja uusi kansalainen on arvokas ihminen ja tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Heitä tarvitaan ja heidän hyvinvoinnista välitetään.
Suomen tulisi olla aidosti yhdenvertainen maa, jossa jokainen lapsi, nuori ja aikuinen voi elää hyvää ja turvallista elämää. Jossa kaikilla on mahdollisuus onnistua ja myös lupa epäonnistua. Tullakseen hyväksytyksi Suomessa ei kenenkään tarvitsisi jännittää tai yrittää stressiin asti todistaa kelpaavansa. Tavallinen riittää meiltä kaikilta.
Historiasta tiedämme, ettei yksikään maa ole saavuttanut mitään hyvää ulossulkemalla toisia ihmisryhmiä tai jakamalla ihmisiä eriarvoisiksi. Sama pätee myös Suomeen. Meidän on aktiivisesti varmistettava, että ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat ihan jokaisen kohdalla.
Kära Esbobor, nya och gamla, Jag hoppas att ni kan vara glada och stolta över att vara finnar, för det finns mycket att vara stolt över. Att vara finsk står för mig starkt för jämställdhet, kvinnors och flickors rättigheter, men också jämlikhet för sexuella och könsminoriteter, olika andra minoriteter och inom hela samhället. Här kan vem som helst, oberoende av bakgrund, bli vad som helst. Tanken är stark, att en människas egenskaper eller utgångspunkter inte definierar hens värde eller möjligheter att förverkliga sina drömmar.
Hyvät ystävät, toivottavasti maailmantilasta huolimatta näemme toivoa huomisessa ja koemme ylpeyttä maastamme ja erityisesti nuoristamme !
Glad självständighetsdag, Happy independence day, Hyvää itsenäisyyspäivää!
