Toisen asteen tutkinnon suorittaminen parantaa ihmisen mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään, luoda omannäköistään elämään ja elättää itse itsensä. Nykymaailmassa on vaikea löytää työpaikkaa pelkällä peruskoulutodistuksella. Tämä onkin ollut merkittävä perustelu laajennetulle oppivelvollisuudelle.
Vaikka riittävä määrä toisen asteen opiskelupaikkoja onkin ollut tavoitteena jo pidempään ja toteutunutkin melko hyvin, on haasteena ollut opintojen keskeytyminen kesken toisen asteen. Onkin tärkeää, että oppivelvollisuuden laajentumisen yhteydessä sekä niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka eivät oppivelvollisuuden piiriin kuulu, pystytään turvaamaan sellaiset tukitoimet ja ohjaus, jolla opintojen keskeytyminen ja sitä usein seuraava syrjäytymiskehitys saadaan ehkäistyä. Opiskelijahuollon palvelut ovat juuri näitä! Niiden siirtyessä aluehallinnon alaiseksi on tärkeää varmistaa lain toteutuminen myös siltä osin, että palvelut löytyvät yhä kouluilta ja oppilaitoksista ja oppilashuollon henkilöstön toimiminen tiiviinä osana kouluyhteisöä varmistuu.
Koronan mukanaan tuomat rajoitukset ovat lisänneet lasten ja nuorten yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Koulukuraattorien, -psykologien ja -terveydenhoitajien sekä muun matalalla kynnyksellä saatavan avun tarve on kasvanut merkittävästi. Auttavat chatit ovat olleet kovalla käytöllä. Valitettavasti oppilashuollon henkilöstöstä on suuri pula ja olemassa olevaakin henkilöstöä on jouduttu siirtämään esimerkiksi rokotus- ja jäljitys tehtäviin samalla, kun palveluntarve ja jonot ovat entisestään kasvaneet.
Hallitus on pyrkinyt varmistamaan rahoituksen ja oppilashuoltohenkilöstön mitoituksen minimitason lainsäädännöllä. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lakiesitys, jonka mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin tulisi sitovana henkilöstömitoituksena kaikille perusopetukseen ja toiselle asteelle vähintään yksi kuraattori 670:tä oppilasta/opiskelijaa kohti ja yksi psykologi 780 oppilasta/ opiskelijaa kohti 1.8.2023 alkaen.
Esimerkiksi Espoossa tilanne on saaduista koulupsykologien lisävakansseista huolimatta sellainen, ettei tekijöitä löydetä. Noin kahdeltakymmeneltä espoolaiselta koululta puuttuu tällä hetkellä koulupsykologi (Länsiväylä 16-17.10.2021). Myös Espoon omassa lastenpsykiatrisessa yksikössä ei ole riittävää määrää psykologeja. Psykologien rekrytointihaasteet ovat jatkuneet jo pidempään ja samaan aikaan koronapandemia on lisännyt lasten ja nuorten mielenterveyden haasteita.
Espoon Valtuustossa Vihreät jättivät kysymyksen, miten rekrytointeja ja henkilöstön pysyvyyttä voitaisiin vahvistaa. Vastaus on perinpohjainen, kiitos siitä.
Rekrytointihaasteiden ja heikon pitovoiman syyksi todetaan vastauksessa mm. seuraavaa:
”Kohtuuttoman suureksi koettu työkuorma on syy, jonka useat opiskeluhuollon psykologin tehtävistä pois hakeutuvat ilmoittavat syyksi hakeutua toisaalle. Tämä korostuu tilanteessa, jossa koronapandemia on lisännyt oppilaiden/opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin eroja. Kun psykologilla on työalueenaan iso koulu tai useita kouluja, työssä ei aina mahdollistu yhteisöllisen ja ennaltaehkäisevän työn ensisijaisuus, kuten oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti pitäisi.
Toisen asteen koulutuksessa on tällä hetkellä paljon opiskelijoita, jotka tarvitsevan tukea mielen hyvinvoinnin haasteissa. Esi- ja perusopetuksessa psykologien työkuormaa lisäävät muun palvelukentän haasteet. Esimerkiksi oppilaiden aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteissa tilanne kouluissa on vaikea, kun Espoon lastenpsykiatrinen yksikkö on sulkutilassa ainakin koko syyslukukauden 2021. Psykologien asiakasmäärä kasvoi lukuvuonna 2020-2021 20 % (n=4433) edelliseen lukuvuoteen verrattuna.”
Espoossa suomenkielisessä esi- ja perusopetuksessa yhdellä psykologilla on työalueenaan keskimäärin 850 oppilasta, toisen asteen koulutuksessa 1227 opiskelijaa. Vastaavat luvut ruotsinkielinen esi- ja perusopetus 752, toisen asteen koulutus 895 eli matkaa uuden lain tavoitteisiin on vielä kurottavana!
Tulevissa aluevaaleissa ratkaistaan juuri näitä asioita, joilla nuoren elämä saadaan sujumaan myös opiskelujen aikana. Elämänhallintaa ja jaksamista tuetaan oikea-aikaisilla palveluilla. Yhteisöllisen opiskeluhuollon mahdollisuuksiin tulee kiinnittää myös jatkossa huomiota.
Opiskeluhuollon palveluiden pitää olla helposti saavutettavia, lähellä opiskelijoita sekä osa oppilaitosten jokapäiväistä arkea. Riittävä henkilöstömäärä tukee myös työntekijöiden jaksamista ja puuttuvan palvelun kierre saadaan katkeamaan.
