Vihreä eduskuntaryhmä valitsi minut Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan varajäseneksi, mikä käytännössä kuulemma tarkoittaa täysipainoista osallistumista valtuuskunnan työhön. Työ alkaa vauhdilla, sillä yksi EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen kokoontumisviikoista on perinteisesti heti juhannuksen jälkeen. Niinpä siis terveisiä Strasbourgista!
Euroopan neuvoston toiminta ja sen kansainvälinen rooli ei varmaan ole kaikille tuttua. Tämä voi johtua siitä, että median kiinnostus Euroopan neuvoston päätöksiä kohtaan on Suomessa ollut varsin vähäistä. Lisäksi Euroopan neuvoston mandaatti ja poliittinen näkyvyys ovat vuosikymmenten aikana jääneet kasvavan ja kehittyvän Euroopan unionin varjoon. Siispä muutama sana 70 vuotta täyttävästä neuvostosta näin valtuuskuntakauden alkuun.
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 perustettu yhteistyöjärjestö (Euroopan neuvosto) on Euroopan vanhin yhteistyöelin, jolla on ollut suuri vaikutus ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kehittymiseen neuvostoon kuuluvien maiden sisällä. Ehkä kuuluisin Euroopan neuvoston aikaansaama ylikansallinen sopimus on vuonna 1950 laadittu Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki 47 jäsenvaltiota. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien vahva painotus on heijastunut myös jäsenvaltioiden kansallisiin rangaistuskäytäntöihin ja tuomioihin vuosikymmenten aikana: vuoden 1997 jälkeen yhdessäkään neuvoston jäsenvaltiossa ei ole ollut enää käytössä kuolemanrangaistusta.
Tämän lisäksi on hyvä huomata, että Euroopan neuvosto ei ole Euroopan unionin alaisuudessa toimiva instituutio, vaikkakin kaikki EU-jäsenvaltiot ovat myös jäseniä Euroopan neuvostossa. Eri toimielinten nimetkin ovat todella lähellä toisiaan ja sekoittuvat usein: Euroopan neuvosto, Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto ovat kaikki eri toimielimiä.
Näiden kahden instituution sekoittumista toisiinsa ei helpota myöskään se, että Euroopan unioni on omaksunut Euroopan neuvoston sinipohjaisen tähtilipun symbolikseen ja ”Eurooppahymni” ja Eurooppa-päivän viettokin ovat lähtöjään EN:sta.
Euroopan neuvostoon kuuluu tällä hetkellä 47 jäsenvaltiota, jotka nimeävät kansallisista parlamenteistaan valtuuskunnat/delegaatiot Euroopan neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen. Yleiskokoukseen kuuluu yhteensä 318 varsinaista jäsentä ja 318 varajäsentä. Suomen valtuuskunnalla on yleiskokouksessa viisi varsinaista ja viisi varapaikkaa.
Suomen valtuuskuntaan kuuluvat seuraavat jäsenet:
Kimmo Kiljunen (sd.) pj, Anne-Mari Virolainen (kok.) vpj, Petri Honkonen (kesk.), Minna Reijonen (ps.) ja Tarja Filatov (sd.).
Varajäseninä: allekirjoittanut, Hilkka Kemppi (kesk.), Mika Niikko (ps.), Elina Lepomäki (kok.) ja Jussi Saramo (vas.).
Euroopan neuvosto edustaa yhteensä yli 820 miljoonaa ihmistä Euroopan maantieteellisellä alueella.
Yleiskokous kokoontuu vuoden aikana neljä kertaa noin viikonmittaisille istuntojaksoille Strasbourgiin, jossa käsitellään poliittisia kysymyksiä laidasta laitaan, aina sosiaalipolitiikasta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Yleiskokouksen tärkeimpiä tehtäviä on tehdä aloitteita Euroopan neuvoston ministerikomitealle, joka toimii neuvoston päättävänä elimenä, ja laatia raportteja eri politiikan sektorien toiminnasta Euroopassa. Yleiskokous valitsee myös mm. Euroopan neuvoston pääsihteerin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit sekä ihmisoikeusvaltuutetun.
Euroopan neuvoston parlamentaarisella yleiskokouksella on myös kymmenen pysyvää komiteaa (valiokuntaa). Niiden käsittelemiä aihealueita ovat politiikka, talous- ja kehitysasiat, sosiaali-, terveys- ja perheasiat, oikeudelliset kysymykset ml. ihmisoikeudet, kulttuuri, tiede ja koulutus, ympäristö ja maanviljely, maasta- ja maahanmuutto, pakolaiset ja väestöasiat, tasa-arvo, Euroopan neuvoston menettelytavat sekä jäsenyysvelvoitteiden seuranta (monitorointikomitea). Minä tulin valittua näistä koulutusta, tiedettä, kulttuuria ja mediaa käsittelevään komiteaan.
Nyt järjestettävä istuntojakso kestää maanantaista perjantaihin (24.6.-28.6.), jonka aikana esityslistalla on uuden pääsihteerin valinta, Venäjän osallistuminen ja laajat asiakokonaisuudet aina naisten ja lasten kokemasta väkivallasta Syyrian sisällissodan tilanteeseen. Tärkeä kokous heti kauden alkuun.
Puhuttavin aihe on ollut kiista Venäjän osallistumisesta Euroopan neuvoston toimintaan. Parlamentaarinen yleiskokous rajoitti Venäjän valtuuskunnan osallistumisoikeuksia yleiskokouksen toimintaan, kun Krimi liittettiin osaksi Venäjän federaatiota vuonna 2014. Vastalauseena Venäjän valtuuskunta jäi kokonaan pois yleiskokouksesta. Myöhemmin Venäjä jäädytti jäsenmaksujensa maksamisen Euroopan neuvostolle vastalauseena yleiskokouksen päätöksille.
Ensimmäisenä askeleena viisi vuotta kestäneen kiistan ratkaisemiseksi yleiskokouksen sääntökomitea esitti yleiskokouksen sääntöjen muuttamista niin, että valtuuskuntien valtakirjat voitaisiin hyväksyä muulloinkin kuin tammikuun istunnossa. Kysymys ei ole helppo. Venäjän mukanaolo kuitenkin tuo yleiskokoukselle seurantamekanismit, joilla saadaan jatkuvasti tietoa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Venäjällä. Venäjän kansalaisille Euroopan neuvoston jäsenyys antaa mahdollisuuden saattaa asiansa käsiteltäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Tämä esitys (Petra De Sutterin raportti) hyväksyttiin eilen yli puolille öin venyneen muutosesitysäänestysrumban jälkeen. Tänään on sitten vuorossa keskustelu ja käsittely Venäjän valtuuskunnan valtakirjoista. Iltapäivän keskustelu taas käsittelee Istanbulin sopimusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä Euroopan neuvoston tasa-arvo agendaa.
Mielenkiintoinen työsarka minunkin osaltani on siis alkanut vauhdilla.
