Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat!
On hienoa, että saatiin käsittelyyn ilmastolain velvoittama vuosikertomus ensimmäistä kertaa ja että siinä seurattu eteneminen on tavoitteiden suuntaista. Nykyinen ilmastolaki ja tämä vuosikertomus koskevat kuitenkin vain taakanjakosektoria, ja ulkopuolelle jäävät päästökaupan alainen energiantuotanto ja teollisuus sekä maankäyttösektori, metsät ja maaperä. Tässä olisi kehittämisen tarve seuraaville vuosille.
Kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamiseksi ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitsemme kattavan kokonaiskuvan päästöistä. Hallitusohjelman ilmastolinjat vaativat myös tavoitetason nostoa. Nykyisen lain velvoitteisiin ollaan pääsemässä, ja on toki ilo, että voidaan osoittaa, että kun tavoitteita asetetaan ja valitaan toimenpiteitä, niin myös tulosta saavutetaan. Kuitenkin eri sektorit etenevät eri vauhdilla, ja erityisesti liikenteessä tarvitsemme uusia ratkaisuja jo voimassa olevan 2030-tavoitetason saavuttamiseksi.
Hallitusohjelmassa asetettuun Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 -tavoitteeseen pääseminen vaatii merkittävästi lisätoimia kaikilla sektoreilla. Näitä hallitusohjelmassa löytyy kyllä, muun muassa verotukseen, liikenteeseen, maatalouteen, energiantuotantoon ja maankäyttöön liittyen. Nyt täytyy panna vaan toimeksi. Sektorikohtaisten toimien lisäksi tarvitaan poikkileikkaavia toimia, jotka vaikuttavat useisiin eri sektoreihin. Näitä ovat muun muassa kuntien ilmastotyö, kulutukseen liittyvät toimet ja julkiset hankinnat. Suomen kunnat ja erityisesti suuret kaupungit ovat sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja toimivat jo ilmastopolitiikan suunnannäyttäjinä. 40 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, jotka tähtäävät hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä tavoiteasetannassa syntyy jopa tämmöinen positiivinen kilvoittelu kaupunkien välillä.
Kuntien vastuulla on merkittävästi vaikuttavia, hyvin konkreettisia päätöksiä, muun muassa maankäytön ja kaavoituksen osalta sekä liikennesuunnittelussa ja energiantuotannossa. Kunnissa voimme etsiä ratkaisuja, kuinka rakentaa hiilineutraaleja tai jopa hiilinegatiivisia alueita. Hävikkiviikon kunniaksi voi mainita myös kuntien kokeilut hävikkiruoan uudelleenjakelussa.
Arvoisa puhemies!
Verkostomaisella toimintatavalla esimerkiksi Syken Hinku-foorumi, CANEMURE, Fisu, Kuntaliiton IlmastoKunnat ja muun muassa kuntien energiatehokkuussopimukseen liittyneet kunnat ovat koonneet ja levittäneet tärkeää osaamista ja kokemuksia onnistuneista toimista. Kuntien ilmastotyö on osoittautunut vaikuttavaksi ja kannattavaksi. Esimerkiksi Iin kunta, pieni kunta, säästää vuosittain 2 miljoonaa euroa aktiivisella ilmastotyöllä.
Ympäristöministeriön toimet ja kunnille ilmastotyöhön varatut varat eivät kuitenkaan ole suuren suuret, mutta mahdollistavat erilaisten toimijoiden yhteistyötä ja tehokkaampien, vaikuttavampien tapojen löytämistä ja kokeiluja. Kuntien ilmastotoimien laajamittainen käyttöönotto vaatii lisää tukea. Kunnat ja alueet tarvitsevat myös kehitystyötä uusien työkalujen ja mittareiden saamiseksi tulosten mittaamiseksi. Täällä on keskusteltu ilmastotoimien reilusta taakanjaosta. Näen, että asukkaita lähellä oleva päätöksenteko tunnistaa hyvin myös sosiaalisesti kestävät ja hyväksyttävät ratkaisut ja on siksikin arvokasta. Tietoisuuden lisäämistä ja kannustimia muutokseen tarvitsevat myös kuluttajat. Ajantasaisen, kootun tiedon tuottaminen päästövähennystavoitteista ja tavoitteissa etenemisestä on osa tätä työtä, ja suurkiitos siis, että pääsimme ensimmäistä ilmastokertomusta nyt käsittelemään. Kertomuksen viesti on selvä: ilmastopolitiikan toimeenpanoa on seurattava tiiviisti, ja jatkuvasti on arvioitava mahdollisten lisätoimien tarvetta.
Sitten muutama sana vielä kansainvälisestä ilmastorahoituksesta, kun salissa on siitä myös keskusteltu tai siihen liittyen oltu huolissaan siitä, mitä muualla kuin Suomessa tehdään ja tapahtuu. Maailman köyhimmät ovat niitä, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista, seurauksista eniten. YK:n UNFCCC-ilmastosopimuksessa on laskettu, että vuotuisen ilmastorahoituksen tarve on noin 300 miljardia dollaria niin ilmastonmuutoksen hillintään kuin siihen sopeutumiseen. Suomen osuus olisi noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tähän emme mitenkään pääse, mutta ilmastorahoituksen osuus nousee kuitenkin aiemmasta. Lahjamuotoisen avun lisäksi Suomi satsaa myös ilmastonmuutosta hillitseviin sijoituksiin. Kuten täällä moni on todennutkin, sektorilla on suuri kysyntä osaamiselle, myös suomalaiselle osaamiselle.
