Arvoisa puhemies!
Hyvät kollegat!
Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomeen tosiaan tarvittaisiin vuosittain 40 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työllisyys saataisiin pidettyä riittävällä tasolla ja huoltosuhteen heikkeneminen pysäytettyä. Tämän luvun toteutuminen ei ole lainkaan itsestään selvää, eivätkä hallituksen toimet asian parantamiseksi vakuuta.
Tai kertokaa ihmeessä, miten hallitus on edistänyt työvoiman saatavuutta tai edes niitä hallitusohjelmassa lukevia rekrytointitoimia, joissa valittiin näitä kohdemaita, joista rekrytointia lisätään. Näistä maista yksikään ei sattunut olemaan Afrikan alueella, josta esimerkiksi Saksa, josta täällä on mainittu aiemmin, rekrytoi hyvin aktiivisesti koulutusyhteistyön kautta useammastakin maasta.
Toivon tosiaan, että hallitukselta löytyisi ymmärrystä työperäiseen ja työhön johtavaan maahanmuuttoon ja sen tärkeyttä kohtaan. Sen taloudellinen merkitys on mittava, tämä on useassa selvityksessä meidän yrityksiltämme noussut. Sen vuoksi kannatan tätä edustaja Harjanteen esitystä, että saadaan tämä [hallituksen esitys] myös talousvaliokuntaan lausuttavaksi.
Jokainen, joka haluaa työllistyä Suomessa, ansaitsee siihen mahdollisuuden.
Kansalaisuuden ehtojen tiukentaminen heikentää Suomen veto- ja pitovoimaa kansainvälisten osaajien keskuudessa. Kaikki nämä tänään esitetyt maahanmuuttajien asemaa heikentävät toimet lähetettävät juuri päinvastaisen, väärän signaalin: ette ole tänne tervetulleita. Kilpailemme muiden maiden kanssa osaavasta työvoimasta, ja siinä jokainen askel taaksepäin vaikuttaa.
Tässä edustaja Harakka puhui hyvin siitä, että täällä kyseenalaistettiin, miksi Suomeen haluavalla on tällaisia niin kutsuttuja poissaoloja täältä Suomesta. Jos olet työntekijä, jonka perhe ei ole vielä saapunut tänne, niin varmasti haluat loma-aikasi viettää perheen kanssa. Meillä on perheenyhdistäminen aika hankalaa myös työperäiselle maahanmuuttajalle.
Tai jos firman pääkonttori sijaitsee vaikka jossain muussa maassa kuin Suomessa ja osa työstä pitää tehdä sieltä käsin, niin silloin varmasti työnantajan asettamia edellytyksiä haluaa työntekijä noudattaa ja tehdä sen työnsä hyvin sieltä, vaikka haluaisikin samanaikaisesti asettua pysyvästi asumaan Suomessa, mutta työ vaatii tätä liikkuvuutta. Toivottavasti tähän tosiaan saadaan muutos tässä esityksessä.
Suomi liikkuu tälläkin lakimuutoksella täysin päinvastaiseen suuntaan kuin monet muut Euroopan maat. Esimerkiksi Saksa on juuri päättänyt täysin päinvastoin kuin Suomi ja laskee asumisaikaedellytyksen kahdeksasta vuodesta viiteen vuoteen. Kansalaisuuden käsittelyprosessissa on tällä hetkellä jopa kahdeksan vuotta täällä oleskelleille kahden tai jopa kahden ja puolen vuoden odotusaika siihen, että se hakemus käsitellään. Eli tämä kahdeksan vuotta ei edes tule olemaan se maksimi, vaan kansalaisuuden saaminen saattaa venyä kymmeneen vuoteen tai pidemmäksi.
Sen sijaan, että hallitus tukisi maahanmuuttajien kotoutumista ja sitoutumista Suomeen uutena kotimaana, hallitus on muun muassa linjannut Suomessa työllistyneen aikaa etsiä uutta työtä muutettavan vain kolmeen kuukauteen — jollakin osaajaryhmällä siihen pidempään kuuteen kuukauteen, mutta meidän yrityksemme sanovat, että he ihan yhtä lailla tarvitsevat ammatillisia osaajia kuin korkeakoulutettuja osaajia, että tällaista jakoa ei kannattaisi tehdä — ja heikentänyt kotoutumista rajaamalla muun muassa aikuistumisen tuen kestoa ja leikkaamalla kotoutumisen tuesta kuntien resursseja.
Miksi Suomi haluaa välittää viestin, että tänne ei kannata tulla eikä ainakaan jäädä, jos olet sattunut tänne asti saapumaan?
Taidamme kaikki tietää syyn: hallituksen esitykset ovat maahanmuuttovihamielisiä. R-sana vaikuttaa olevan perussuomalaisille kuin kirosana, jota ei saa sanoa ja jota ei saa edes hallituksen papereista ja esityksistä löytyä.
Sanon suoraan, että hävettää, että olemme mittauksissakin Euroopan rasistisin maa, jossa erotellaan ihmisiä meihin ja muihin, ja ettemme saa rasismia yhteiskunnastamme kitkettyä ja purettua. Nytkin lakiesityksin syvennämme maahanmuuttaneiden heikompaa asemaa, eikä paljon lohduta, että voin oppositiosta käsin irtisanoutua tästä. Kotimaani muuttuu näiden tänäänkin käsittelyssä olevien esitysten myötä ja huonompaan suuntaan.
Arvoisa puhemies!
Specialists in Finland ‑verkoston kyselyn mukaan kansalaistamisen ehtojen kiristäminen on lähes yhtä kriittinen Suomessa asuville kansainvälisille osaajille kuin hallituksen kaavailema kolmen ja kuuden kuukauden sääntö. Ulkomaan päivien määrän vähentäminen osuu erityisesti kansainvälisen liiketoiminnan parissa työskenteleviin ja myös tutkijoihin.
Kahdeksan vuotta on pitkä aika odottaa, ostanko täältä mahdollisesti talon. Se on pitkä aika jännittää, saako lapsi käydä koulunsa loppuun täällä Suomessa koulukavereiden kanssa. Uskallanko siis siirtää perheeni Suomeen? Uskallanko siirtää elämäni pysyvästi Suomeen? Monella on tosiaan vaihtoehtoja, joista valita.
Asia, josta olen erityisen huolissani, on lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen. Lapsiasiavaltuutettu on nostanut esiin huolen annettujen lakiesitysten vaikutuksista lapsen oikeuksien toteutumiseen sekä esitysten lyhyistä lausuntoajoista. Valtuutetun näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa ehdotetut asumisaikavaatimuksen pidennykset eivät ole lapsen edun mukaisia.
Se, että kansalaisuuden saamisen aika pitenee, vaikuttaa myös siihen, kuinka voi osallistua Suomessa, kuinka voi osallistua esimerkiksi demokraattiseen päätöksentekoon. Mitä pidempään kansalaisuutta pitää odottaa, sen heikommaksi side tähän yhteiskuntaan muodostuu. Siinä ehtii pohtia moneen kertaan, minnekö muualle kannattaa lähteä kuin tänne.
Tämä meidän yhteiskuntaamme jakava vaikutus on aivan päinvastainen kuin mitä pitäisi tehdä. Meidän pitäisi pyrkiä keskinäisen luottamuksen vahvistamiseen, keskinäisen harmonian vahvistamiseen.
