Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Jätimme syyskuussa Mikael Erikssonin kanssa valtuustoaloitteen, jotta Espoo mahdollisimman pikaisesti etsisi keinoja vastata suuren turvapaikanhakijamäärän tuomaan majoitustarpeeseen. Niin hätämajoitustiloista kuin vastaanottokeskuksistakin oli pula koko maassa.
Pelkkä majapaikka ei riitä pitkään ja siksi pyysimme kaupunkia etsimään mallia, jolla koota eri toimijoita yhteen turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ja vapaaehtoistyön koordinoimiseksi, jotta kotoutuminen ja kielenoppiminen lähtisivät käyntiin.
Espoo ryhtyi yhteistyöhön Luona Oy:n kanssa ja tätä kautta saatiin kolme vastaanottokeskusta käyntiin. Uudelle toimijalle haastava ympäristö ja ongelmilta ei ole valitettavasti onnistuttu välttymään. Tässä voisimme kurkata Ruotsissa käytyä keskustelua erilaisista vastaanottokeskustoiminnan tuottajista ja pyrkiä siihen, että tarkalla hyvällä ohjeistuksella ja Suomelle ehkä vähän vieraalla valvonnallakin välttyisimme pahimmilta mokilta. Jo vastaanottovaiheessa on syytä ryhtyä miettimään, mitä opiskelu tai työllistymismahdollisuuksia tulijoilla on jatkossa. Tähän kannattaa panostaa, eikä omin toimin tukea laitostumista tai muusta yhteiskunnasta syrjäytymistä. Täytyy sanoa, että neljä vartijaa ja yksi sairaanhoitaja ei ole paras mahdollinen tiimi kotoutumisen kannalta, joukkoon mahtuisi vaikka muutama opettaja.
Tähän kielen opetus ja kotouttamistyöhön ovat vapaaehtoiset myös hieno voimavara. Vapaaehtoistoiminnan koordinaatio tökki alkuun pahan kerran, nyt sitäkin on saatu jo petrattua. Tässä näkyi hurja ero esimerkiksi Vantaan kanssa, jossa oli valmiiksi hyvät rakenteet vapaaehtoistoiminnalle.
Espoo otti kantaakseen myös suuren vastuun maahan yksin saapuneista alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Tässä toimijoina ovat kokeneet lastensuojelutoimijat kuten Pelastakaa Lapset ry, Sos-lapsikyläsäätiö, Helsingin Diakonissalitos.
Alaikäisiä turvapaikanhakijoita on Espoossa tällä hetkellä noin 200. Jos aiemmat merkit pitävät paikkansa, he tulevat saamaan oleskeluluvan. Tämän hetken akuuteimpia ratkaistavia asioita on löytää heille perheryhmäkotipaikkoja. Näitä on Espoossa vain 12.
Näette ristiriidan, nuoret ovat aloittaneet Espoossa koulun käynnin, saaneet ystäviä ja tukiperheitä. Harrastustoiminta on luonut monelle yhteyden espoolaisiin nuoriin. Heillä on uusi kotiseutu usein pitkän ja rankan ”muuton” eli pakomatkan jälkeen. Tämän hetkinen perheryhmäkotipaikkojen tilanne pakottaa etsimään näille nuorille jälleen uutta paikkaa ympäri Suomen. Tosin paikkoja on kuulemma vaikea löytää muualtakaan Suomesta.
Tämän vuoksi esitän toivomuksen, jaettu numerolla 10.
”Valtuusto toivoo, että Espoo edistää uusien perheryhmäkotipaikkojen syntymistä Espooseen ja lähiseudun kuntiin.”
Näin voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla jatkaa nuorten elämän tukemista, tarjota pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Perheenyhdistäminen on nykyisin lähes mahdotonta, joten nämä nuoret jäävät yksin Suomeen ellei muita sukulaisia ole tänne jo aiemmin saapunut. Muuttomahdollisuutta sukulaisten läheisyyteen Suomen sisällä pitäisi myös tukea. Tiedän että työtä uusien perheryhmäkotipaikkojen suhteen tehdään jo nyt kovasti. Toivottavasti voimme valtuustona sitä myös tukea.
Neuvottelutoimikunnassa on muutamaan otteeseen keskusteltu myös vastaanottokeskuksissa asuvien lasten ja nuorten kesätoiminnasta ja järjestöjen mukaan saamisesta tähän. Toivon kovasti, että näitä mahdollisuuksia on löytynyt ja saamme kuulla hyvistä kokemuksista.
Helsingistä kuulin myös hyvän käytännön vinkin siitä, että turvapaikanhakijat pääsevät maksutta mukaan työväenopiston kurssien tyhjille paikoille, jos heillä on sellaista kielitaitoa, jolla kursseilla pärjää. Ehkä tässä olisi mallia Espooseenkin?
Nämä asiat toivottavasti etenevät ilman erillisiä toivomuksiakin. Elämme Euroopan historian kannalta merkittävän muutoksen keskellä ja tekemillämme ratkaisuilla on pitkäaikainen vaikutus. Meidän tulee Espoossa kantaa osaltamme tätä vastuuta tulevaisuudesta.
