Viime viikonloppujen ahkeran vaalityön jälkeen jäin miettimään useita niin toisten ehdokkaiden kuin muidenkin kiinnostuneiden kanssa käymiäni keskusteluja. Keskusteluissa useimmin esiintynyt aihe ei varmaan yllätä.

“Maassa maan tavalla” vaativat mm. monet perussuomalaiset tukijoineen. Tämä luo sen kuvan, että Suomessa olisi vain yksi tapa elää. Suomalaiset ovat kuitenkin jo onneksi monikulttuurista väkeä ja tapoja elää on todella monta. Mietin, että moninaisuutta osoittaa hyvin jo se, kuinka monen kielen puhujia Suomessa asuu. MInäkin tunnen Suomessa eläviä äidinkielenään suomea, ruotsia, inarinsaamea, romania, venäjää, viroa, vietnamia, espanjaa, somalia, ranskaa, englantia, saksaa, urdua, arabiaa, swahilia ja farsia puhuvia. Saattaa olla, että joku ystäväni tai oppilaani perhe nyt närkästyy, kun heidän kielensä unohdin. Olen kuitenkin ylpeä ja iloinen, että Suomessakin on mahdollista luoda kansainvälinen ja monikulttuurinen ystäväpiiri.

Useimmat meistä ovat äidinkielensä lisäksi opiskelleet koulussa myös vähintään kahta muutakin kieltä. Tästä on syytä olla ylpeä ja kielten opiskeluun on satsattava edelleen, sillä tulevaisuudessa suomalaisten on osattava tarttua toimeen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja kielitaito on avoimen asenteen lisäksi se, joka auttaa aidon vuorovaikutuksen syntymistä eri kulttuureista tulevien välille. Maailman yhteiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos, ruokakriisit, luonnonvarojen ehtyminen ja kansainväliset selkkaukset, voidaan ratkaista vain yhdessä. Nämä ongelmat eivät katso kansallisvaltioiden rajoja. Helpointa pitäisi minusta kaiken logiigan mukaan olla aloittaa keskustelu ja yhteisen ymmärryksen etsiminen lähellä olevan kanssa. Välimatka ei silloin aiheuta viestin välittymiseen esteitä tai virheitä.

Suomi on monikulttuurinen maa, jossa jokaisella on oikeus puhua omaa äidinkieltään, harjoittaa omaa uskontoaan, noudattaa tapakulttuuriaan vapaasti. Näitä oikeuksia voivat rajoittaa ainoastaan toisten ihmisten ihmisoikeudet ja laki. Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, miten monenlaista tapaa meillä tapaa: kaikkea veriletuista veganismiin, sapatista ramadaniin ja kättelystä poskisuudelmiin. Jotta yhteiselämä onnistuisi, ottakaamme tavaksemme myös olla ylpeitä erilaisuudestamme. Hyviin tapoihin kuuluu myös suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen, tulipa vieras sitten läheltä tai kaukaa. Olemme itsenäisiä, mutta itsenäisyys ei ole itsekkyyden synonyymi. Koska olemme itsenäisiä, meillä on mahdollisuus olla rohkeita ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat.

Ristiriidat ja moniäänisyys ovat aina olleet kehityksen moottoreita. Samanmielisyys ja homogeenisuus ovat taantumuksen tae. Itsenäisyyttä ja rohkeutta ei ole se, että kohtaa vieraita vaikutteita vain televisioruudun ja pakastepitsojen välityksellä. Onneksi Suomessa voi rohkeasti olla erilainen ja kohdata erilaisia ihmisiä.
 
Vaalitorilla muutamakin muutoksen mies julisti minulle, kuinka laiskoja maahanmuuttajat ovat ja kuinka he eivät ole tottuneet työntekoon. Tein siltä seisomalta pienen kierroksen torimyyjien seassa. Reilusti yli puolet heistä olivat maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä. Useimmat työllistivät muitakin kuin itsensä. Olivat opetelleet suomea ja sinnittelivät kylmässä viimassa.