Viime aikojen surulliset tapaukset, järjestystenvalvojien epäily laajasta pahoinpitelykokonaisuudesta sekä Isossa Omenassa tapahtunut kuolemantapaus kiinniottotilanteen yhteydessä, järkyttävät ja herättävät epäluottamusta järjestyksenvalvontaa kohtaan. Vihreiden kansanedustaja Inka Hopsu jätti vartiointialalla työskentelevien riittävistä pätevyysvaatimuksista kirjallisen kysymyksen.
– Vaikka iso osa toimijoista toimisikin sääntöjen mukaan ja asiallisesti, väärinkäytökset pilaavat alan maineen ja heikentävät niin vartijoiden kuin kansalaisten turvallisuutta. Tahojen, joilla on voimankäyttöoikeus, pitäisi olla luotettavia, osaavia ja turvallisuudentunnetta lisääviä, ei päinvastoin. Kysymyksiä herättää myös alan toimijoiden riittävä vastuu ja seuraamukset henkilöstönsä toimista, Hopsu sanoo.
Turvallisuuspalveluista vastaavat nykyään aiempaa enemmän yksityisissä ja puolijulkisissa tiloissa alan yritykset. Vartijakoulutusta järjestävät oppilaitosten ja ammatillisten perustutkintojen lisäksi vartiointiyritykset itse. Tällöin koulutuksesta, sen laadusta sekä alalle hakeutuvien soveltuvuudesta vastaa suoraan alan yritys.
– Poliisi sekä valvoo toimialaa että myöntää ja peruuttaa vartijoiden luvat, mutta toimiiko valvonta tasalaatuisesti? Toteutuuko vartijalupien tarkastus ja peruuttaminen esimerkiksi rikosten seurauksena johdonmukaisesti ja systemaattisesti? Myös alalle hakeutuvien soveltuvuuden testaus pitäisi saada toteutumaan, Hopsu painottaa.
Vartijoiden koulutusta tulee uudistaa
Vartijakoulutuksen kirjo on suuri, kolmevuotisesta turvallisuusalan ammattitutkinnoista lyhimmillään 40 tuntiseen, eli yhden työviikon mittaiseen, pikakoulutukseen. Koulutus pätevöittää toimimaan väliaikaisen vartijan tehtävissä ja saamaan väliaikaisen vartijan kortin. Peruskoulutukseen sisältyy kaikki teoriaosuudesta perusvoimankäyttöön ja ensiapuun. Vartijan jatkokoulutus kestää 80 tuntia.
– Tuntimäärät ovat hyvin minimaalisia suhteessa valta-asemaan, jota vartijat käyttävät. Lisäksi vartijoiden saama ensiapukoulutus on suppea ja sitä tulisi lisätä, jotta vartijoiden läsnäololla voisi olla yhä enemmän myös positiivista ja turvallisuutta vahvistavaa vaikutusta, Hopsu sanoo.
– Nykyiset opintomäärät eivät riitä takaamaan riittävän laaja-alaista osaamista perus- ja ihmisoikeuskysymyksistä ja niihin liittyvistä virheellisten käytänteiden purusta, kuten etnisestä profiloinnista. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Pysäytetyt-tutkimuksen mukaan somalialaistaustaisten vastaajien riski tulla vartijoiden kontrolloimaksi ilman ilmeistä syytä on lähes kymmenkertainen verrattuna valtaväestöön. Myös nuoret kertovat toistuvasti kokevansa vartijat uhkaaviksi, Hopsu kertoo.
Koulutuksen pituuden lisäksi tulisi tarkastella myös koulutuksen sisältöjä ja millä tavoin koulutusta järjestävät tahot alalle ohjaavat. Oleellista on myös millaista työkulttuuria sallitaan ja millaiset pätevyysvaatimukset erilaisiin tehtäviin asetetaan.
– Järjestyksenvalvojien ja vartijoiden riittävää osaamista, eri tehtävien vaatimia erilaisia pätevyysvaatimuksia sekä soveltuvuuden testaamista tulisi pian uudelleenarvioida ja vaatimuksia tarkastaa tehtävien haastavuutta vastaaviksi, Hopsu lopettaa.
Lisätiedot:
Inka Hopsu
Kansanedustaja (vihr.)
09 432 3054
inka.hopsu@eduskunta.fi
