Arvoisa puhemies!
Suomen pinta-alasta on eriasteisten kaivosvarausten ja malminetsintälupien peitossa noin 15 prosenttia. Kaivoslaki on yksi seuratuimmista uudistuksista tällä kaudella. Valtavia alueita on varattu niin Lapista kuin Saimaalta. Kaivoslain korjaamiseen kohdistuu siksi syystä runsaasti suomalaisten odotuksia. On ollut hienoa nähdä, kuinka ihmiset ympäri Suomen ovat puolustaneet elinympäristöään, ja eduskunnassakin olemme saaneet käsitellä jo kaksi kansalaisaloitetta kaivoslain korjaamiseksi. Me vihreät olemme aktiivisesti vaatineet kaivoslain neuvotteluissa parannuksia ympäristön, paikallisten ihmisten, muidenkin elinkeinojen ja alkuperäiskansan oikeuksiin. Niitä lakiesityksessä on, mutta suoraan sanottuna pitkän väännön ja runsaan palautteen jälkeen muutokset kuitenkin jäävät varsin pieniksi vaikutuksiltaan. Ensin kuitenkin tiiviisti parannukset ja sitten murheet:
Malminetsinnän rajoitusten osalta etsintä kielletään kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa, valtion maiden luonnonsuojelualueiden malminetsintäehtoja tiukennetaan — hyvä suunta, muttei riittävä.
Kuntakaava tulee kaivoksen edellytykseksi. Kaivosta ei tule, jos kunta ei sitä kaavoita. Tämä vahvistaa muiden elinkeinojen asemaa ja paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia demokraattisia päätöksenteon kanavia pitkin. Kaivosvero on valmistelussa, ja esitys tulee syksyn aikana. Verosta emme halua uutta kannustinta kuntiin kaivosten synnylle.
Riski, että kaivoksesta mahdollisesti syntyvät ympäristövahingot päätyvät veronmaksajien maksettavaksi, pienenee esityksen myötä, sillä kaivosten vakuuksia vahvistetaan ja myöhemmin on tulossa myös ympäristövahinkorahasto, jota edustaja Myllykoski täällä aiemmin kyseli.
Saamelaisten oikeudet vahvistuvat hitusen. Kaivosluvan hakijan pitää selvittää vaikutukset saamelaisiin, ei saamelaisten itsensä. Lupamääräyksiä tulisi jatkossa antaa laajemmin saamelaisten oikeudet turvaten.
Päätösesitykset ovat askelia kohti parempaa, mutta luontoa suojelevaa työtä pitää jatkaa.
Suomen kaivoslainsäädäntö antaa käsittämättömän anteliaasti varausoikeudet mille tahansa yhtiölle, joka ehtii tekemään ensimmäisen varauksen. Lakiesitys ei ole juuri tuomassa parannuksia tähän, eikä se myöskään juurikaan lisää ihmisten oikeuksia vaikuttaa siihen, mitä heidän maillaan tai lähialueillaan tehdään. Maanomistajien enemmistö saisi vaikuttaa vasta kymmenen vuoden päästä malminetsintälupaan. Kaivosyhtiöitä velvoitetaan pitämään infoja, mutta riippumatonta tietoa tämä kaivosyhtiön info ei välttämättä tarjoa.
Varausmaksuksi esitetään euroa per hehtaari. Ymmärrämme, että tällä ei suuria varauksia estetä eikä se isojen firmojen budjetissa tunnu edes hidasteena.
Koska Suomen mallissa mineraalien omistajuutta ei ole valtiolla, yhteiskunnan pitäisi asettaa riittävät reunaehdot ympäristön ja ihmisten suojaksi. Kysymyksen ei pitäisi olla puoluepoliittinen vaan laajasti yhteiskunnallinen, niin kuin suomalaiset ovat antaneetkin ymmärtää. Yhteiskunnalla täytyy olla selkeästi mahdollisuus määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista ja mille alueelle kaivostoiminta ei sovellu. Ilman sitä tullaan näkemään kansainvälisiä investointisuojaoikeudenkäyntejä kaivosjättejä vastaan. Kaksi eduskuntaa on vaatinut korjaamaan lain tältä osin. Kolin ympäristövaraus on esimerkki siitä, etteivät nykyinen tai uusikaan esitys valitettavasti tältä osin toimi.
Selkein kohta lakiesityksessä on kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen kaivoslupavaiheessa. Nykyisellään epäselvän lakikohdan korjaaminen on hyvin tarpeellista.
Eduskunta oli edellyttänyt, että hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille. Toivon, että valiokuntatyössä tähän voidaan vielä paneutua.
Malminetsintä tulisi kieltää kaikilla arvokkailla luontoalueilla, luonnonsuojelualueilla ja saamelaisten kotiseutualueella. Kaivostoiminnan ehdoksi tulisi saada saamelaisten ennakkosuostumus.
Lisäksi ympäristövaikutuksen huomioimisen kynnystä pitäisi laskea, ja yhteiskuntana meidän tulee entisestään kierrättää materiaaleja, sillä maapallon kantokyky ei kestä nykyisen tasoista luonnonvarojen tuhlausta.
Hallituksen esitys: HE 126/2022 vp
Inkan puheenvuorot eduskunnassa
