Varhaiskasvatusoikeutta ei tule rajata Espoossa

Valtuustopuhe 15.2.2016

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen pohjaesitystä varhaiskasvatusoikeuden säilyttämisestä Espoossa.

Emme halua, että lapset ovat Espoon säästöjen kohteena. Talouden tasapainoa etsimme mieluummin muin keinoin.

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus olisi leikkaustoimi lapsilta. Huono ja eriarvoistava sellainen. Osa lapsista saisi erilaisen kohtelun kuin muut perustuen vanhemman työmarkkina-asemaan, siihen, ovatko vanhemmat töissä, opiskelemassa, töitä etsimässä, vanhempain vapaalla jne.

Varmastikin suurin osa perheistä löytäisi keinot, jolla järjestää lapsille hoito tilanteen niin vaatiessa. Videot auttavat, kun vauvaa pitää nukuttaa. Mummi, jos sattuu asumaan Espoossa, tulee kylään, aina kun pitää mennä työhaastatteluun. Ja äiti, hän pysyy todennäköisemmin pidempään kotona lastensa kanssa, oli se hänen toiveensa tai ei ja oli se yhteiskunnan kannalta kannattavaa tai ei. Sillä vanhemmat kumminkin pyrkivät yleensä tekemään lastensa kannalta parhaita ratkaisuja.

Kaikki lapset kuitenkin hyötyvät ohjatusta varhaiskasvatuksesta ja toisten lasten seurasta. Tätä lienee lainsäätäjäkin ajanut takaa 20 viikkotunnin säilyttämisellä kaikille lapsille. Tuntimäärä ohjatussa varhaiskasvatuksessa on vaan auttamattomasti liian lyhyt, etenkin kun huomioi päiväkodin muut arkirutiinit ja sen, että lapsi saattaa olla paikalla mihin aikaan tahansa päivästä.

Ammattimainen varhaiskasvatus on asiantuntijoiden mukaan erittäin toimiva tapa tukea lasten kehitystä ja ehkäistä ajoissa ongelmia. Varhaiskasvatus on yksi yhteiskunnan parhaita keinoja edistää tasa-arvoisia lähtökohtia jokaiselle lapselle. Suomi ei varhaiskasvatuksen tilastoissa nykyiselläänkään pärjää kansainvälisessä vertailussa.

Lain käyttöönoton yksi huonoimpia puolia olisi se, että juuri ne perheet ja lapset, jotka varhaiskasvatuksesta eniten hyötyisivät ovat todennäköisesti niitä, jotka eivät itse elämäntilanteestaan johtuen jaksa tai kykene vaatimaan oikeutta lapsilleen.

Huonoja puolia olisi myös lasten ja perheiden erotteluun tarvittava hallinnon lisäys, kun kasvatusoikeuksia jouduttaisiin tarkastamaan ja etsimään ratkaisuja osa-aikaisten ja kokoaikaisten lasten sijoittumiselle ryhmiin. Päiväkotien arki ei helpottuisi, vaan tulisi monimutkaisemmaksi ja työläämmäksi erilaisten ryhmien koordinoinnista. On vaikea nähdä, miten tavoiteltu säästö syntyisi ilman jatkuvaa muutosta henkilökunnan sijoittumisessa ja työaikatauluissa sekä ryhmän vaihdoksia lapsille. 

Heikolta rajaus vaikuttaa myös yksityisen päivähoidon tuottajien vinkkelistä, tulot pienenevät, niin että kaikille toiminta ei välttämättä ole kannattavaa. Kielikylpypäiväkodissa kärsitään lyhyemmästä päivästä ja tavoiteltu uuden kielen oppiminen on uhattuna.

Jo budjettineuvotteluissa saimme taklattua osan varhaiskasvatuksen heikennyksistä, asettamalla ryhmäkoolle katon ja sitoutumalla samaan hoitajamitoitukseen kuin nykyisinkin. Nämä ovat hyviä ratkaisuja, mutteivät yksistään riitä.

Kun puolustaa varhaiskasvatusoikeutta, on oleellista turvata myös varhaiskasvatuksen laatu resurssien muodossa. Tämä on myös selvä viesti päiväkotien henkilökunnalta. He eivät pidä lapsen oikeuden rajaamista hyvänä vaihtoehtona, mutta jotain on tehtävä, jotta turvataan hyvä ja turvallinen päiväkotipäivä kaikille lapsille. Ystävät hyvät, Espoossa asia on meidän käsissämme. Meidän ei tule jatkossa tehdä budjettipäätöksiä, jotka eivät ota huomioon Espoon kasvavaa lapsimäärää.

Oleellista tätä päätöstä tehtäessä on siis ymmärtää, että ehdotetut säästöt eivät ole lisärahaa muun päivähoidon parantamiseen, vaikka kuinka tekisimme sen eteen töitä.

Ministeri Grahn-Laasonen sanoi itsekin lakia säätäessään, että tämä on päätös, jolla kunnat, jotka niin haluavat, voivat talouttaan tasapainottaa. Päätös on kuntien itsensä, meidän ei ole pakko Espoon taloudellisen tilanteen kannalta ottaa rajausta käyttöön. Me voimme priorisoida lapset ja sijoittaa siten tulevaisuuteen.

Kysymys on sekä periaatteellinen että käytännöllinen. Kysymys on lasten oikeudesta, ja koulutuksellisesta ja perheiden välisestä tasa-arvosta. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus on myös naisten yli puoluerajojen aikanaan taistelema saavutus turvaamaan perheiden valinnanvapautta.

Laki rajauksesta on myös epäonnistunut kompromissi erilaisten tarpeiden edessä, vaikuttimenaan säästöpaineet, maakuntien erilaiset tarpeet ja vanhat tiedot hallituksen laskelmien taustalla. Näistä lähtökohdista ei ole saatu tehtyä esitystä, jolla saataisiin aikaan tavoiteltua säästöä, vältyttäisiin turhan byrokratian rakentamiselta ja ennen kaikkea huolehdittaisiin lasten varhaiskasvatuksen laadusta.