valtuustopuhe 22.8.2016
Käsitteillä on hyvä ja kattava suunnitelma ikääntyvän väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Haluan nostaa linjauksista yhden erityisemmin tarkasteluun, nimittäin ikääntyneiden kotona asumisen ensisijaisuuden.
“Mahdollisimman pitkään omassa kodissa” on varmasti useimman ikääntyvän toive. Vaihtoehto tuntuu lämpimältä, ihmisläheiseltä ja inhimilliseltä. Niin se varmasti onnistuessaan ja riittävän tuen ollessa mahdollista olisikin.
Kotona asuvien määrän lisääminen tuo muassaan kuitenkin myös kasvavan joukon kodeissaan asuvia huonokuntoisia vanhuksia. Koti ei heille olekaan enää se turvallinen paikka, 3 kodinhoitajan käyntiä ei enää riitäkään ja ikääntynyt ohjautuu syystä tai toisesta yhä useammin muidenkin sote-palveluiden pariin. Mm. Kivistö puhui ansiokkaasti vanhusten kaatumisonnettomuuksista. Samoin Karimäki muistisairaiden tilanteesta. Kannatankin Karimäen toivomusta: Valtuusto toivoo, että kohdennetaan erityistä tukea ja palveluja muistisairaille ja heidän omaisilleen. Muistityön kehittämisessä hyödynnetään muistibarometrin suosituksia.”
Espoossa kotona asumisen ensisijaisuus on nähty myös talouden tasapainotuskeinona. Sitra selvitti ikäihmisten palveluiden muutosten kustannusvaikutuksia Tampereella. Myös THL ja Kuntaliitto ovat toteuttaneet vastaavia selvityksiä. Näiden mukaan kotihoidon kustannushyöty kaikkoaa aiemmin arvioitua nopeammin. Aiemmin sääntönä on pidetty “kannattavuusrajana” verrattuna muihin asumismuotoihin kolmea kotikäyntiä vuorokaudessa. Tuoreiden selvitysten mukaan luku onkin 2,2 käyntiä. Paljon palveluja saavien kotihoidon asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti.
Toivon, että me Espoossa pyrimme hyvin tarkasti seuraamaan kotihoidon asiakkaiden pärjäämistä, riittävää tukea ja vointia. Ja pyrimme siten oikea-aikaisiin, siis riittävän aikaisiin muutoksiin asumismuodossa tai/ja kotiinsaatavan tuen määrässä.
Lisäksi kannatan valtuutettu Juvosen lisäysesitystä omaishoitajien maksuttomista uinti- ja liikuntamahdollisuuksista.
