Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Vaikka puheenvuoroni tulee olemaan kriittinen, haluan heti alkuun sanoa, että sote- ja maakuntauudistuksen alkuperäiset tavoitteet yhtenäisistä hoitoketjuista, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajojen kaatamisesta, sote-palveluiden laadun ja saatavuuden parantamisesta ovat hyvät. Maakuntatason sote-palvelut voi olla toimiva ratkaisu pienten kuntien kannalta, parantaa palveluiden kustannustehokkuutta ja mahdollistaa yhdenmukaisempaa palveluiden saatavuutta eri puolilla maata.
Mutta nyt käsittelyssä on Espoon näkökulma uudistukseen ja se on valitettavasti varsin kriittinen. Espoo ja muut suuret kaupungit ovat kooltaan sen verran suuria, Espoo yksinään suurempi kuin 13 ehdotetuista maakunnista, että olemme kyenneet omissa palveluissamme saavuttamaan monet sote-uudistuksen tavoitteista.
Sote-uudistus ei myöskään tuo ratkaisua maan suurimpiin väestöryhmien välisiin hyvinvointi- ja terveyseroihin, jotka löytyvät kaupunkien sisältä. Meillä Espoossakin on suuria alueellisia eroja hyvinvoinnissa. Segregaatio, asunnottomuus ja maahanmuuttajaväestön keskittyminen ovat aikamme suuria yhteiskunnallisia haasteita, joihin sote-uudistus ei ole vastaamassa.
Päinvastoin, rahoituksen haasteiden vuoksi, suurten kaupunkien keinot vastata näihin haasteisiin ovat vaakalaudalla.
Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että sote-uudistus onnistuisi tavoitteessaan säästää kustannuksia. Taloustermein kysymys on siitä, että vaikka palvelun tarjoajien keskinäinen kilpailu voi pienentää hoidon yksikkökustannuksia ja parantaa saatavuutta, tuottajien keskinäinen kilpailu ei auta hallitsemaan kokonaiskustannuksia. Ennemminkin kustannukset kasvavat, koska kysyntä kasvaa, ja markkinat eivät auta hallitsemaan palveluiden kokonaismäärää.
Nyt esitetyillä rahoitusperiaatteilla suuret kaupungit, jotka ovat tähän mennessä onnistuneet hoitamaan palvelunsa edullisesti, joutuvatkin uudistuksen maksajaksi.
Kuntien rahoitusuudistuksessa kunnilta viedään n. 2/3 kunnallisverotuloista 40% yhteisöverotuloista. Uudistus heikentää merkittävästi meidän kasvukuntien edellytyksiä rahoittaa kasvun edellyttämiä investointeja asuntorakentamiseen,
liikenne- ja palvelujärjestelmiin, sekä rahoittaa kasvun edellyttämiä
palveluita mm. maahanmuuton osalta. Hallituksen tarjous neuvotella kasvupalveluista erikseen pääkaupunkiseudun kuntien kanssa on hyvä alku, mutta laiha lohtu koko suuren haasteen edessä.
Toinen kokonaiskustannusten kannalta oleellinen tekijä on ennaltaehkäisevien palveluiden kannustimien säilyminen. Siihen on esityksessä pyritty, muttei riittävän vahvasti. Kunnille jää vastuu esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluista ja nuorisotyöstä. Näiden kaikkien onnistumisella on suuri merkitys myös sote-palveluiden tarpeeseen.
Kolmas haaste nousee sosiaalipalveluista, joiden integraatio terveydenhoitoon saattaa jopa heiketä. Koska sosiaalipalveluja on vaikea sovittaa kaavailtuun järjestelmään, tarkoittaa se sitä, että paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien ihmisten palvelukokonaisuuksia on vaikea saada toimimaan.
Uudenmaankokoisella alueella haasteeksi tulee myös päätöksentekijöiden riittävä alueellinen tuntemus ja riittävä asukkaiden kuuleminen ja mahdollisuudet vaikuttaa päätöksen tekoon. Uudenmaan alueella yksi palvelun tuottaja (eli palvelulaitos) olisi liian suuri 1,6 miljoonaa asukasta, liikevaihto noin 6 mrd euroa ja noin 60 000 työntekijää. Tämän takia Uudenmaan perusterveydenhuollon ja
sosiaalihuollon palvelut on tarkoituksenmukaista tuottaa alueellisesti ja huolehtia, että alueellisesti toteutuu riittävä asukkaiden osallisuus päätöksentekoon.
Tämä alueellinen tuotanto tai pääkaupunkiseudun erillisratkaisussa ollut ajatus siitä, että kunnat voisivat yhä toimia tuottajina on vihreistä hyvä vaihtoehto ja olisi syytä harkita tarvitaanko pakkoyhtiöittämistä.
Jos sote- ja maakunta uudistus etenee, meillä on edessä suuria muutoksia. Alusta lähtien olen toivonut, että prosessia voitaisiin toteuttaa vaiheittain ja pahimpia ongelmia korjata matkan varrella ja samalla pitää yllä myös koko sosiaali- ja terveyssektorin kehitystä. Liian suuri rakenteellinen uudistus uhkaa syödä kaikki voimavarat ja hukata resurssit muulta tuiki tarpeelliselta kehittämistyöltä. On tärkeää säilyttää ja kehittää ainakin olemassa olevia toimiviksi todettuja rakenteita, kuten HUSsia ja tärkeäksi kokemaamme YTHS:n opiskelijaterveydenhuoltoa.
Linkki Espoon lausuntoesitykseen http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2016393165-3-4.PDF
Linkki Tuomas Pöystin blogiin mihin-sote-eurot-menevat-sote-uudistus-on-yhteiskuntavastuun-parantamisen-mahdollisu-2
Linkki ylen artikkeliin sote-uudistuksen riskeistä http://yle.fi/uutiset/3-9258240
