Paperittomien terveydenhuolto

Valtuustopuhe 21.11.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tein noin vuosi sitten aloitteen paperittomien terveydenhuollon ratkaisemisesta Espoossa. Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta ja kiitokset lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle aloitteen harkitsevasta käsittelystä.
Käsittelyjen aikana on ratkaisuksi nyt tullut, että Espoo huolehtii jatkossa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten sekä raskaana olevien naisten terveydenhuollon järjestämisestä, samoin kuin muiden espoolaisten terveydenhuollosta. Tämä on hyvä linja.
Olen virkamiesvastauksen kanssa samaa mieltä, että on valitettavaa, ettei Suomessa ole paperittomien hoitoa määrittelevää lakia ja esitys jäi viime hallituksen yrityksestä huolimatta päättämättä ja nykyinen hallitus ei ole asiaa ohjelmaansa ottanut.
Tällä hetkellä paperittomat ihmiset ovat Suomessa oikeutettuja vain kiireelliseen hoitoon. Hoito tapahtuu omalla kustannuksella todellisten kustannusten mukaan ja esimerkiksi päivystyskäynnistä tai synnytyksestä voi seurata tuhansien eurojen lasku, tällöin ihmiset saattavat jäädä ilman oikea-aikaista hoitoa, joka olisi niin henkilölle itselleen kuin usein myös kustannusten kannalta edullisempaa.
Oikeus terveyteen on tunnustettu useissa YK:ssa laadituissa ihmisoikeussopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut. Keskeisimmät näistä ovat taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 6/1976, TSS-sopimus), lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 60/1991) ja kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävä yleissopimus (SopS 68/1986).
Nämä sopimukset sitovat Suomea. Myös Perustuslain 22 pykälässä on asetettu julkiselle vallalle velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan,  edellisen hallituksen lakiesitystä käsitellessään, että esityksessä oli kyse ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasosta, joka kuuluu kaikille. Lakiesityksen raukeaminen tarkoittaa, että vähimmäistasoa ei ole tällä hetkellä turvattu.

Myös kansainväliset sopimukset asettavat minimivelvoitteet erityisen haavoittuvassa asemassa olevien osalta. Niiden mukaan naisilla tulisi olla oikeus maksuttomaan synnytystä edeltävään hoitoon, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen hoitoon. Lapsilla tulisi olla oikeus terveyspalveluihin samoin perustein kuin Suomen kansalaisilla.

Paperittomien henkilöiden terveydenhoidon järjestämisen olisi oltava linjassa näiden velvoitteiden sekä terveydenhuollon henkilöstön ammattietiikan kanssa. Nyt esitetty aloitevastaus on vastuuntuntoinen ja osoittaa, että espoolaiset päättäjät ovat valmiita kantamaan tätä vastuuta.

Suomessa oleskelevien paperittomien tai paperittomien kaltaisessa asemassa olevien henkilöiden kokonaismäärän arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 3000.
Syyskuussa 2015 FRA (European Union Agency for Fundamental Rights) julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan oikea-aikaisen hoidon järjestäminen paperittomille henkilöille säästää selvästi näiden henkilöiden terveydenhoitoon käytettäviä varoja. Kiireellinen terveydenhoito, johon Suomi nytkin sitoutuu, on kallista. Paperittomien kunnollinen terveydenhoito ehkäisee ongelmia ja sairauksien pahenemista ja vähentää terveydenhuollon tarvetta ja kuluja.

Helsingissä ja Turussa on käytössä tätä aloitevastauksen nyt esittämää päätöstä vastaava päätös ja kustannusnousu ei ole ollut pelottavan suurta. Helsinki on arvioinut kustannukset 100- 200 000 euron luokkaan. Espoossa paperittomien määrä arvioidaan Helsinkiä pienemmäksi, joten kustannusten suuruuden ei tulisi olla merkitsevä huoli.
On hienoa ja kunnioitettavaa, että paperittomien terveydenhoitoon on maassamme muutamin paikoin tartuttu vapaaehtoisten lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan voimin. Perusterveydenhuollon ei mielestäni kuitenkan kuulu olla vain vapaaehtoisten harteilla ja siksikin olen kiitollinen aloitevastauksen esityksestä.
Kiitos myös monelle aktiiviselle kuntalaiselle ja muille toimijoille, jotka olette aktiivisesti olleet yhteydessä meihin valtuutettuihin ja kuvanneet, kuinka nykytilanne on epäinhimillinen jokaisen palveluiden ulkopuolelle jäävän kannalta, mutta vaikea myös lääkäreille ja terveydenhuollon henkilökunnalle, jotka epävarmuuden vuoksi käännyttävät ihmisiä pois palveluista.
Olemme tekemässä inhimillisesti arvokasta ja vastuuntuntoista päätöstä.