Nykyisen hallituksen voimin näyttää etenevän jo pitkään odotettu sosiaali-ja terveyspalveluiden rahoituksen uudistus ja sen rinnalla on viety eteenpäin itsehallintoalueiden muodostamista. Aiempien hallitusten yritykset kannustaa kuntia kuntaliitoksin muodostamaan palveluiden järjestämisen kannalta riittävän suuria alueita eivät osoittautuneet kovin onnistuneiksi. Maan sisäisten terveyserojen kaventamiseen on myös tarve. Yleisesti ottaen on siis erittäin positiivista, että nyt on löydetty tapa, jolla näitä maan talouden kannalta tärkeitä muutoksia saadaan etenemään.
Uudistuksessa on massiivisuudessaan ja erittäin tiukalla aikataululla kuitenkin huomattavia riskejä.
Uudistuksen valmistelussa sosiaalipalveluita on huomioitu liian vähän. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraatio on käytössä monessa maassa, mutta vastaavanlaista sosiaalipalveluiden ja terveydenhoidon integraatiota ei liene ole muualla. Jo tämä olisi riittävä syy tehdä erityisen huolellista valmistelua sosiaalipalveluiden suhteen. Palveluiden luonteen suhteen vaikuttaa järkevältä, että niiden tuottaminen tapahtuisi paikallisesti erityisesti sellaisissa palveluissa, joissa käyttäjiä on suuri joukko. Sosiaalipalveluiden tuottamisessa ei ole myöskään saavutettavissa merkittäviä suurtuotannon tuomia kustannussäästöjä.
Aivan oleellista on jatkossa kyetä kannustamaan kuntia ennaltaehkäisevien hyvinvointipalvelujen ylläpitoon ja taata toimiva yhteys kunnan vastuulla säilyvien palveluiden, kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollon kanssa. Näistä luistamalla voidaan hukata koko uudistuksen potentiaali. Kullakin toimijalla tulee siis olla hyvät ja riittävät resurssit ja kannusteet oman tehtävänsä hoitamiseen.
Suuret kaupungit ja yritykset ovat maailmanlaajuisesti yhä merkittävämpiä toimijoita. Emme saisi Suomessa maakuntauudistuksen myötä unohtaa kaupunkiseutujen erityistä roolia kansantalouden kasvun ja hyvinvoinnin mahdollistajina.
Uudellamaalla tilanne on suoraan sanottuna hankala, meillä keskenään kilpailee useampi Suomen mittakaavassa suuri kaupunki, joiden keskinäinen yhteistyö olisi asukkaiden kannalta erittäin järkevää ja kansallisestikin merkittävää. Metropolialueen merkitys ei tule väestönkasvun ja maahanmuuton myötä ainakaan vähenemään. On tärkeää löytää alueella toimiva ratkaisu.
Espoon lausunto ei ota kantaa Uudenmaan ja metropolialueen aluejakoon, vaan antaa tilaa hakea vielä yhteistä linjaa kaupunkien kesken. Tämä on hyvä, sillä vain yhteisellä ratkaisulla on todennäköiset etenemismahdollisuudet.
Itsehallintoalueiden hyvin suuret kokoerot ja osittain erilaiset tehtävät voivat johtaa myös asukkaiden erilaisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa päätöksentekoon. Uudenmaan maakunta on väestömäärältään 23 kertaa pienintä maakuntaa suurempi. Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja toimivat, demokraattiset päätöksentekorakenteet on jatkovalmistelussa varmistettava.
Jatkossakin voi olla tarpeita itsehallintoaluetta pienempien alueiden demokraattisille yhteistyörakenteille. Lain tulisi tällaiset mahdollistaa. Elyjen ja avien tehtävien siirto ei myöskään saisi edetä liian kevyellä valmistelulla, vaan niiden tehtävien järkevää sijoittumista tulee harkita tarkoin.
Rahoitusuudistukseen kannattaa kytkeä myös Kelan kehittäminen.
Valinnanvapauden laajentaminen ei saa lisätä kustannuksia.
Valinnanvapauden tulee koskea pääsääntöisesti perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluit. Päällekkäisiä palveluja ei tule rakentaa vaativaan erikoissairaanhoitoon tai vaativaan sosiaalihuoltoon.
Valinnanvapautta laajennettaessa on välttämätöntä turvata integraatio sekä sosiaali- ja terveystoimen että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. On rakennettava selkeät hoitopolut sekä kiinteät yhteydenpidon muodot.
Espoon esitys sisältää ajatuksen lain vaiheittaisesta käyttöönotosta maassa. Tätä vaiheittaisuutta tulisi tarkastella myös itsehallintoalueille siirtyvien tehtävien vaiheittaisena siirtona, jos alueellisen käyttöönoton porrastaminen ei ole lainsäädännön ja vaalien järjestämisen kannalta mahdollista. Suunniteltu vaiheittainen siirtymä mahdollistaisi uudistuksen onnistuneemman toteutuksen ja ei kävisi niin, että keskusta saa maakuntamallinsa, kokoomus valinnanvapauden ja muu osa uudistuksesta jää takkuamaan tai unohtuu.
Tehtävien siirrot on tehtävä hallitusti ja suunnitelmallisesti ja koko uudistukseen on varattava riittävästi aikaa.
