Haluan laittaa selkeän pisteen sille, että rasismin vastaista työtä koitetaan häivyttää. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Tiedän kokemuksesta maahanmuuttajataustaisten lasten opettaja-ajaltani, että rasistista käyttäytymistä on yhä Espoossa. Tiedän, että moni maahanamuuttajataustainen perhe kärsii tämän vuoksi. Perheen tausta saattaa olla hyvinkin vaikea vanhassa kotimaassaan, tänne on tultu hakemaan rauhallista elämää. Rasismi, vaikka vähäinenkin, synnyttää vastakkainasettelua, puolustuskannan. Rasismi on yksinkertaisesti väärin ja sen torjuminen jokaisen vastuullisen yksilön ja kunnan tehtävä.
Perussuomalaiset ovat olleet kauden mittaan monessa päätöksessä ns. pienen ihmisen puolella ja Vihreiden kanssa samoilla linjoilla. Sitä en vaan ymmärrä, miten niin monen perussuomalaisen valtuutetun motivaatio politiikan tekoon löytyy monikulttuurisuuden vastaisuudesta. Tässä kohtaa teillä on tällainen “musta piste”? Olen tästä erittäin huolissani. Tällaista asennetta emme voi katsoa läpi sormien, jos ja kun haluamme rakentaa tasa-arvoista ja yhdenverataista maailmaa.
Mutta kiitos hyvän valmistelun meillä on käsitteillä erinomainen monikulttuurisuusohjelma.
Siinä on otettu huomioon sellainen tuen tarve, joka auttaa maahanmuuttajia kotoutumisessa. Tämä tuki on erittäin tärkeässä osassa, jotta Suomeen tulevat oppivat kieltä, menestyvät koulussa, saavat jatko-opiskelupaikan ja työllistyvät.
Espoon työttömyysluvut osoittavat, että emme ole tässä vielä onnistuneet. Maahanmuuttajien työllistyminen on yhä vaikeaa.
Kieliopinnot ovat kaiken A ja Ö. Oman kielen oppiminen tukee kaiken muun oppimista, ajattelun ja kielen kehittyminen kulkevat käsikädessä. Oman kielen hyvä osaaminen tukee myös suomen kielen oppimista. Suomen opetusta taas tulee olla riittävästi tarjolla kaiken ikäisille, myös kotona oleville äideille lapsineen.
Tuoreimmissa oppimista mittaavissa PISA-tuloksissa oli vertailtu myös maahanmuuttajataustaisten tuloksia suhteessa kantaväestöön. Vielä toisen polven maahanmuuttajat saivat merkittävästi heikompia tuloksia ongelmanratkaisussa. Suomessa maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön ero menestymisessä oli suurempi kuin osallistujamaissa keskimäärin. Tämäkin osoittaa, että meilläkin on vielä paljon opittavaa.
Oppia voisimme myös Suomen pieniltä rannikkokunnilta, jossa olen kuullut toimittavan niin, että jokainen kuntaan muuttava saa itselleen vapaaehtoisen tukihenkilön tai tukiperheen, joka auttaa uuden maan tavoissa ja avaa heti keskusteluyhteyden paikallisten kanssa. Luulenpa, että vapaaehtoisetkin oppivat tässä paljon.
Monikulttuurisuus on siis enemmän kuin kotouttaminen, monikulttuurisuus on molemmin puolista. Tämä ohjelma on meille erittäin tärkeä ja toivotan menestystä täytäntöönpanolle.
