Arvoisa puhemies,

Ihmisten välineellistäminen vihamieliseen toimintaan ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Venäjän toiminta tulee tuomita, sitä estää ja siihen varautua. Suomella on oikeus valvoa ja hallinnoida rajojaan, mutta tämä voidaan ja pitää tehdä kansainvälisen ja eurooppalaisen oikeuden mukaisesti.

Yksinkertaistettuna, meidän ei pidä vastata Putinin temppuihin lipsumalla kohti vastaavien maiden temppuvalikoimaa.

Me olemme suuri osa tässä salissa olleet pitkään päättäjinä ja tottuneet siihen, että hyvä päätösvalmistelu tarkoittaa useiden eri vaihtoehtojen harkintaa. Nyt hallitus on alusta asti väittänyt, että tarjottu käännytyslaki on pakko ottaa, muita vaihtoehtoja ei ole.

Me olemme Suomessa ennen arvostaneet myös moniäänistä keskustelua, ilmapiiriä, jossa on lupa haastaa vallanpitäjiä ja näin päästä lopulta parempiin lopputuloksiin. Nyt hyökkäys lakiin eriäviä näkökulmia esittäneitä kohtaan on kovaa.

Arvoisa puhemies,

Tämä, kuten kansainvälisiä sopimuksia murtava lakiesitys, kuten Suomen lakien perustuslaillisuuden valvonnan romuttuminen, nämä kaikki ovat juuri sitä, mistä autoritaariset vallat kiittävät.

Tämä kehitys ei ole Suomen tai suomalaisten etu. Se ei vahvista turvallisuuttamme.

Arvoisa puhemies,

Käyn ensin läpi tämän lain heikkouksia ja sitten ehtinen toivottavasti muutaman sanan niistä vaihtoehdoista.

Tämä lakiesitys on ristiriidassa perustuslakimme kanssa, se poikkeaa Suomen kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista. Se rikkoo loukkaamattomien ihmisoikeuksien suojaa ja yksilön oikeusturvaa sekä on EU-oikeuden vastainen.

Laki on siis poikkeuksellinen kävellessään sopimusjärjestelmämme yli, mutta laki on myös huono. Sen toimivuutta ei ole mietitty loppuun. Kuten täällä moni on todennut, laki on tehty viestintävälineeksi Venäjälle.

Hyvät kollegat, laki ei koskaan ole vain viestintäväline, vaan lakien pitää olla myös käytännössä toimivia. Tämä laki sisältää huomattavan määrän kysymysmerkkejä siitä lähtien, kuka “pushbackin” toteuttaisi – välttämättömyyskriteeriin eli siihen, milloin lakia aiottaisiin käyttää. Osa hallituksen edustajista sanoo, että laki tehdään, jotta raja voitaisiin avata, mutta jotta lakia voitaisiin käyttää, pitäisi rajatilanteen olla kyllä niin vaikea, että tuskin rajanylityspaikoista monikaan, jos ei yksikään, voisi olla auki. Tästä ihan oleellisesta kysymyksestä vallitsee kummallinen hämmennys.

Haasteita on myös rajavartijan asemassa. Miten rajavartija ihmisen nähdessään voisi todeta tämän olevan kidutuksen vaarassa, kun uhrien tunnistaminen on välillä vaikeaa pitkien viranomaisprosessienkin jälkeen. Hankalassa tilanteessa rajavartijat olisivat siksikin, että EU-oikeus on Suomessa voimassa, ja ensisijaista. Tämän vuoksi on epäselvää, voisivatko he käännytyslakia edes soveltaa, saati, mitä seurauksia sen soveltamisella voisi olla.

Lain kannuste on myös nurinkurinen — turvapaikanhakijan kannattanee ennemmin päästä Suomen maaperälle, jostain muualta kuin odottaa asianmukaisesti virallisella ylityspaikalla, jossa läpipääsy on estetty ja turvapaikanhakuoikeus ei tämän lain mukaan toteutuisi.

Laki on yksikertaisesti loppuunajattelematon, ja sellaisena varmasti ennemmin yllyke kuin pidäke Venäjälle välineellistetyn maahantulon testaamiseen jatkossakin.

Arvoisa puhemies,

Suomi on tähän asti nähnyt, että kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeusvelvoitteiden puolustaminen on myös pienen maan etu.

Lakiesitys on ristiriidassa muun muassa ehdottoman palautuskiellon, kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toteutumisen sekä turvapaikkaoikeuden kanssa, sellaisina kuin ne on suojattu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, pakolaisten oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa, kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa, YK:n kidutuksen vastaisessa sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä näitä koskevassa tulkintakäytännössä.

Mikä on Suomen todellinen intressi lähteä romuttamaan tätä sopimuskehikkoa?

Väitän, että meidän oikeuskäsityksemme vaatii ihmisoikeuksista kiinni pitämistä eli myös kansainvälisen pakolais- ja ihmisoikeuslainsäädännön noudattamista. Mikä olisi suomalaisten reaktio, jos Venäjä ei ottaisi rajalta poistyönnettyjä pakolaisia vastaan, vaan he jäisivät Valko-Venäjän esimerkin tapaan kuolemaan rajalle?

En usko suomalaisten tätä sulattavan, tällaista tilannettako olemme valmiina testaamaan? Olisimme siis käännytyslaista huolimatta Venäjän harkinnan tai harkitsemattomuuden varassa.

Perustuslakivaliokunta kuuli 18 asiantuntijaa, jotka olivat yksimielisiä siitä, että lakia ei tällaisenaan voi säätää.

Poikkeuslain säätämistä on hallituksen riveistä perusteltu sillä, että kyseessä olisi rajattu poikkeus. Näin ei kuitenkaan ole, vaan laki puuttuu koko perusoikeusjärjestelmään. Ehdottomiin ihmisoikeuksiin, jotka on määritelty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joihin Suomikin on sitoutunut (perusoikeuksien vähimmäissuoja), ei voi tehdä poikkeuksia edes perustuslain poikkeussäännöspykälän puitteissa.

Yksi Suomen merkittävimmistä oikeustieteilijöistä, emeritusprofessori Kaarlo Tuori varoitti viime viikolla perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta. Suomi on Tuorin mukaan vaarassa suistua Puolan ja Unkarin tielle oikeusvaltion romuttamisessa. Molemmissa valtioissa oikeusvaltion romuttaminen alkoi nimenomaan perustuslain valvonnan rapauttamisesta.

On huomattavasti helpompaa astua rajan yli myös tulevaisuudessa, jos sen on jo kerran ylittänyt. Lopulta perustuslaki määrittää yhteiskunnan rajat ja takaa yksilöille turvan, mahdollisuuden luottaa lainsäätäjään. Jos tuo luottamus rikotaan, antaa se pelottavan kuvan yhteiskunnan suunnasta.

Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu, että politiikkaa tehdään perustuslain rajoissa ja näiden rajoitusten noudattamista seuraa ennakolta perustuslakivaliokunta.

Suomi on jo saanut kritiikkiä jo muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Missä kohtaa Suomi siirtyi oikeusvaltion, ihmisoikeussopimusten ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän mallioppilaasta kansainvälisen yhteisön tarkkailuluokalle?

Sitten niihin vaihtoehtoihin hallituksen esitykselle.

Vaikka hallintovaliokunta väittää, että tällä lailla pyritään torjumaan välineellistettyä maahanmuuttoa eli kasvavaa turvapaikanhakua, olen sitä mieltä, että tämäkin laki koskee käytännössä rajatilanteen hallintaa ja senkin osalta sisältää suuria kysymysmerkkejä, kuten aiemmin kuvattu.

Välineellistetyn maahantulon torjunta tarkoittaisi oikeasti sitä, että kehitysyhteistyöllä mahdollistettaisiin pääsy koulutukseen ja työhön omassa kotimaassa tai lähialueilla,
rauhantyöllä ennaltaehkäistäisiin sotia ja konflikteja sekä
ilmastonmuutosta ja luontokatoa torjumalla säilyttäisimme useampia alueita asuinkelvollisina.

Toisena keinovalikoimana vahvistaisimme turvallisia maahantulon reittejä niin turvaan esimerkiksi humanitaarisen viisumin avulla, kuin työhön työnhakuviisumin avulla.

Kolmantena kitkisimme salakuljetusta ja viestisimme Venäjän reittien riskeistä, Venäjä kun viestii niistä houkutuksista. Lähtömaihin tarvitaan myös oikeaa tietoa siitä, ettei Suomi ole mahdollinen kauttakulkumaa muuhun Eurooppaan.

Esimerkiksi laaja tieto siitä, kuinka Venäjän kansalaisuuden saaneet ovat joutuneet heti kansalaisuuden saatuaan Ukrainaan sotimaan tai kuinka opiskelijaviisumilla saapuneita afrikkalaistaustaisia on kiristetty liittymään sopimussotilaiksi tai Suomesta käännytettyjä on lähetetty Ukrainaan sotimaan. Nämä tiedot olisivat varmasti pidäke lähdölle hakemaan turvaa juuri Venäjän kautta.

Suomi ei suinkaan ole myöskään ensimmäinen maa välineellistetyn maahantulon kohteena.

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, akateemikko Martti Koskenniemen esitti lausunnossaan useita EU-oikeuteen liittyviä eri vaihtoehtoja. EU:n komissio mahdollisuutta ehdottaa Euroopan unionin neuvostolle toimenpiteitä, kun jokin EU:n jäsenmaa kohtaa rajallaan joukkomittaisen maahantulon. Neuvosto voi antaa jäsenmaalle luvan erityistoimenpiteisiin, joilla voidaan poiketa EU:n maahanmuuttosäännöistä.

Näistä ei ole hallituksen toimesta neuvoteltu tai ainakaan neuvotteluista ei ole kerrottu, jos sellaisia on käyty.

Espanja sai luvan käyttää tällaista menettelyä Marokon suuntaan koska “maahantulijoita oli suuri määrän (600 ihmistä) ja he käyttäytyivät väkivaltaisesti”.

Koskenniemi listaa myös EU:n tuoreen maahanmuuttopaketin ja sen mahdollistaman rajamenettelyn. Sen myötä turvapaikanhakija voidaan velvoittaa oleskelemaan rajalla tai sen lähellä hakemuskäsittelyn ajan. Tämän rajamenettelyesityksen, tosin hyvin kyseenalaisessa muodossa, eduskunta hyväksyi.

Kolmantena Koskenniemi mainitsee ”välineellistämissäännöstön”, joka tulee voimaan vuonna 2026 osana EU:n maahanmuuttopakettia.

Miksi nämä EU:n keinot eivät kelpaa Suomen hallitukselle? Toivon eduskunnan hylkäävän tämän esityksen ja passittavan hallituksen käymään läpi keinovalikkoa.

Kiitos.