Julkaistu Vihreiden naisten blogissa 16.9.
Viime torstaina mies ampui naista Tampereen keskustassa julkisella paikalla. Nainen kuoli saamiinsa vammoihin, lapsi sylissään. Moni suomalainen nainen ajatteli surmasta kuullessaan, että uhri voisi olla hän itse, äiti, sisar tai ystävä. Naisiin kohdistuva väkivalta on niin yleistä, että jo sen pelko vaikuttaa naisten jokapäiväiseen ajatteluun ja toimintaan. Kyse on sukupuolistuneesta väkivallasta, joka johtaa surullisimmillaan juuri tällaisiin tragedioihin.
On totta, että sekä miehet että naiset ovat sekä väkivallan uhreja että väkivallan tekijöitä. Väkivalta on kuitenkin sukupuolistunut ilmiö. Tämä on olennaista ymmärtää, jos haluamme puuttua ongelmaan tehokkaasti ja oikein keinoin. Tilastot ja tutkimukset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta eroaa merkittävästi miesten kokemasta väkivallasta sekä tekopaikan että tekijän suhteen:
- Turvattomin paikka naiselle on oma koti. Miehillä väkivallan kohteeksi joutuminen tapahtuu useammin julkisissa tiloissa, tuntemattoman miehen toimesta.
- Naisiin kohdistuvassa väkivallassa pahoinpitelijänä on usein nykyinen tai entinen mieskumppani.
Tilastot kertovat karua kieltä
Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on erityisen vakava ja yleinen ongelma. Suomi on EU-tasolla toiseksi väkivaltaisin maa naisille ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosioekonomisissa asemissa.
- 9/10 suomalaisesta naisesta on kokenut seksuaalista häirintää elämänsä aikana.
- Joka kolmas (33,7%) nainen Suomessa on kokenut lähisuhteessaan, ja jopa yli puolet (57%) naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua.
- 50 % naisista on kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessa, ja 30 % on kohdannut vainoamista.
- Parisuhdeväkivaltaan kuolleista suurin osa on naisia.1
Tilastot ovat järkyttäviä, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Tilastoidut tapaukset ovat vain jäävuoren huippu: Suurin osa raiskauksen uhreista ei koskaan ilmoita rikoksesta poliisille, peläten, ettei heitä uskota tai heidän kokemuksiaan vähätellään.
Väkivallan torjuminen vaatii tekoja
Väkivalta ei synny tyhjiössä, vaan sitä ylläpitävät yhteiskunnan rakenteet ja asenteet. Suomessa yksi lähisuhdeväkivallan yleisyyttä tutkitusti selittävä tekijä on naisviha. Naisia halventavat vitsit, seksuaalisen häirinnän vähättely ja uhrien syyllistäminen rakentavat kulttuuria, jossa väkivalta normalisoidaan. Julkisessa keskustelussa naisiin kohdistuva väkivalta herättää usein myös vihamielisiä reaktioita, mikä ilmenee esimerkiksi tappouhkauksina niitä vastaan, jotka nostavat aiheen esiin. Siksi väkivaltaan puuttuminen alkaa asenteista.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen edellyttää toimia myös lainsäädännön ja palveluiden tasolla. Suomi ei vieläkään täytä Istanbulin sopimuksen vaatimuksia naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa. Tarvitsemme lisää turvakotipaikkoja, alueellinen turvaan pääsy huomioiden, sekä lisää matalan kynnyksen tukipalveluja väkivaltaa kokeneille. Hallituksen tulee säätää laki lähisuhdeväkivallan ehkäisystä hyvinvointialueille. Monialainen yhteistyö, parempi väkivallan tunnistaminen ja koordinaatio ovat tarpeen, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä tehokkaasti ja yhdenvertaisesti kaikkialla Suomea.
Hallituksen leikkaukset ajavat perheitä ja yksilöitä taloudelliseen ahdinkoon. Tämä lisää väkivaltaista oireilua, joka puolestaan lisää lähisuhdeväkivallan riskiä. Taloudellinen ahdinko myös vaikeuttaa naisten irrottautumista väkivaltaisista suhteista, kun yksin pärjäämisen mahdollisuuksia leikataan.
Emme saa myöskään unohtaa väkivallan tekijöitä. Naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla on usein miesten monitahoista pahoinvointia, vaikeuksia tunteiden hallinnassa ja käsittelyssä, päihdeongelmia sekä lapsuuden traumoja. Kun väkivaltaa käyttävä henkilö lopettaa väkivallan käytön, vähenee myös väkivalta. Siksi väkivaltaa kokeneiden sekä väkivaltaa todistaneiden auttamisen ohella tulee kiinnittää huomiota myös väkivallan ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen sekä väkivallan tekijän käytöksen muuttamiseen. Esimerkiksi Miessakkien Lyömätön Linja tukee miehiä, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Työ keskittyy siihen, että miehet oppivat tunnistamaan väkivaltaisen käyttäytymisen ja löytämään uusia tapoja käsitellä tunteitaan, kuten vihaa tai turhautumista, turvallisesti ja vastuullisesti.
Lisää vihreitä toimia löytyy puolueen tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelmassa.
Lähteet: UN Women Suomi & Tilastokeskus 2023 ↩︎
Lisätietoja
Inka Hopsu
kansanedustaja Vihreät; puheenjohtaja Vihreät naiset
p. 040 758 9545
inka.hopsu@eduskunta.fi
