Arvoisa pj, hyvät valtuutetut
Kulttuuri ja taide ilahduttavat, virkistävät ja synnyttävät uusia ideoita. Tutkitusti kulttuuri myös edistää terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Vaikka osa hyvinvoinnin edistämisestä ja osa taloudellisesta intressistä sen osalta siirtyy pois kunnista, jää kunnille erittäin tärkeä rooli kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä.
Kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutuksista voi nauttia sekä kokijana että tekijänä. Se, että pääsee jo varhaisessa iässä kokeilemaan ja kehittämään luovuuttaan on merkityksellistä ja tärkeä ennustaja sille, kuinka aikuisiässä kulttuuria kuluttaa. Onkin tärkeä turvata Espoossa kaikkien halukkaiden pääsy taideharrastusten pariin, nyt esimerkiksi taiteen perusopetukseen pääsy on täällä usein pääsykokeiden ja moninkertaisen kynnyksen takana verratuna isoon osaan Suomesta
Kaikenlaiset kulttuurin muodot musiikista maalaukseen ja tanssista sanataiteeseen tekevät hyvää. Parhaimmillaan kulttuuri on osana jokaisen päivittäistä arkea. Prosenttitaiteesta olisi todella hienoa pitää kiinni kaupungin rakentamisessa. Kiitos niistä väriläikistä, joita olemme Espooseen saaneet esimerkiksi kaupungntalon eteen.
On hyvä tavoite, että jokaiselle löytyy jotakin, kulttuuripalelut ovat mahdollisimman esteettömiä, jotta kaikki voivat osallistua.
Lisäksi on hyvä olla tarjolla räätälöityjä ja kohdennettuja matalan kynnyksen palveluja esimerkiksi lapsille, nuorille ja ikäihmisille. Tällaista työtä on esimerkiksi koululaisten kulttuuripolun KULPsin jatko, vaikka korona-aika on esityksiin osallistumisia ja retkiä haastanutkin. Yhteistyötä kannattaa tehdä laajasti korkeakoulujen, oppilaitosten ja kolmannen sektorin kanssa.
Kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on tutkittukin paljon. Esimerkiksi loruilu ja ääneen lukeminen voivat syventää lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta ja taidetoimintaan osallistuminen voi vähentää muistihäiriön kehittymisen riskiä.
Aloittava Länsi-Uusimaan hyvinvointialue ja Espoo voisivat pohtia yhdessä kulttuuripassin käyttöönottoa (tai Kaikukortin laajentamista kaikkiin kuntiin). Liikuntaresepteistä olemme usein puhuneet, kulttuuripassi voisi olla vastaava toimintatapa, jossa passin voisi saada esimerkiksi sote-keskuksista, neuvoloista ja eri sote-ammattilaisilta, passi voisi sisältää sovitun määrän kulttuuritapahtumia tai alennuksia ja edistäisi yhdenvertaisia mahdollisuuksia nauttia kulttuurista. Kulttuurilähetteellä taas esimerkiksi yksinäisyydestä, lievistä mielenterveysongelmista ja kroonisista kivuista kärsiviä henkilöitä voitaisiin ohjata ryhmämuotoiseen taide- ja kulttuuritoimintaan. Kulttuurilähetteen vaikuttavuudesta on saatu hyviä kokemuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa. Sen on todettu mm. vähentäneen lääkärikäyntejä. Tämän tyyppisiä kunnan ja alueen yhteistyömuotoja on syytä laittaa pian liikkeelle ja siksi kannatan valtuutettu Kausteen toivomusta.
