Käsittelyssämme oleva valtuustoaloite on jätetty syyskuussa 2011. Jo tuolloin on ollut huoli terveyspalveluiden saatavuudesta.
Tällä hetkellä useissa terveyskeskuksissa kiireettömän lääkärikäyntiajan jonot ovat venyneet yli 42 päivään. Todellisen tilanteen seuraaminen on vaikeaa, sillä tilastoon ei kirjata odotuspäiviä tätä ylittävältä ajalta.
Syyksi on kerrottu lääkärivaje ja se kuinka lääkäreiden työaika jakautuu.
1/3 Espoon lääkäreiden ajasta menee akuuttihoitoon. Tästä ei voida joustaa.
1/3 ajasta menee lakisääteisiin (esim. koulut, neuvolat) tehtäviin ja paperitöihin. Tästäkään ei voida joustaa.
1/3 menee ei kiireellisiin vastaanottoihin ja tästä joustetaan.
Edellisestä johtuu myös, miksi 10% vaje lääkärien määrässä johtaa äkkiä 30% lisään jonoissa.
Tarve uusille ratkaisuille on.
Sosiaalidemokraatit ovat 2011 esittäneet valtuustoaloitteen lääkäripalvelujen keskittämistä kolmelle terveysasemalle. Tätä esitystä Vihreät eivät tue. Sittemmin samainen ryhmä kannatti laboratoriopalveluiden yhteydessä erittäin hajautettua mallia. Kokoomuksen suulla on taas sanottu, että viime vuosina ei olla onnistuttu tekemään riittävästi. Olemme yhtä mieltä, vaikka viime vuosina on kuitenkin muun muassa palkattu useita uusia lääkäreitä, luovuttu päivystysvastuusta, siirrytty tiimimalliin, aloitettu iso terveysasematoimintaa kehittävä Hyvä vastaanotto -hanke ja otettu käyttöön paikallinen virkaehtosopimus, jonka avulla lääkärille voidaan räätälöidä juuri sellaiset työajat kuin hän itse haluaa.
Näiden toimien vaikutukset selviävät lähivuosina. On myös aloitettu kolmevuotinen vertaileva kokeilu, jossa Kivenlahden terveysasemalla kokeillaan nettobudjetointia ja jossa perustettiin uusi, yksityisen terveyspalvelutuottajan pyörittämä terveysasema Espoon keskukseen.
Paljon on siis tehtykin jo, muttei riittävästi. Huoli meillä kaikilla on yhteinen.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on siitä poikkeuksellinen, että verovaroin tuetaan sekä julkista että KELA-korvausten muodossa yksityistä terveydenhuoltoa. Useat terveysalan asiantuntijat ovat kannattaneet KELA-korvauksista luopumista ja säästyvän rahan käyttämistä perusterveydenhuollon vahvistamiseen.
Korvausten lopettamisen seuraukset olisi mallinnettava huolellisesti ja tehtävä sitten päätökset. Terveydenhuollon monikanavainen rahoitus on kaiken kaikkiaan merkittävä tekijä terveyskeskusjonoissa. Heikko perusterveydenhuolto paisuttaa erikoissairaanhoidon kustannuksia ja nämä rahat ovat taas perusterveydenhuollosta pois. Toivon, että sote-uudistus onnistuu vaikuttamaan tähän tilanteeseen.
Terveysasemapalveluiden parantaminen vaatii siis päätöksiä sekä kunnan että valtion tasolla.
Edellä mainittujen ohella myös lääkärien koulutusmääriä olisi edelleen nostettava.
Tulevaisuuden haasteita ja paineita terveyskeskuspalveluille lisää suurten ikäluokkien eläköityminen ja heidän siirtyminen työterveyshoidon piiristä terveyskeskuksiin. Ehkä tässä on myös julkisen terveydenhuollon mahdollisuus.
Mitä nyt sitten pitäisi Espoossa tehdä?
Vihreät pitävät yhä hyödyllisenä yksityisen sektorin parhaista toimintatavoista voidaan ottaa oppia myös kunnan käyttöön. Räätälöidyt työajat ovat tästä hyvä esimerkki.
Seuraavaksi voitaisiin yksityisen sektorin tapaan palkata erillistä toimistohenkilökuntaa terveysasemille ja pyrkiä kaikin keinoin minimoimaan lääkäreiltä niiden töiden osuutta, jotka eivät varsinaisesti kuulu lääkärin toimenkuvaan.
Myös tutortoimintaa ja takapäivystystä eli kokeneen lääkärin tukea tulisi lisätä.
Lääkärit itse selittävät terveyskeksuten eroja paljon hyvällä tai heikommalla johtamisella. Johtamistaitoihin tulisi panostaa.
On myös tuotava aktiivisesti esille niitä asioita, jotka ovat työntekijänäkökulmasta julkisella sektorilla paremmin. Esimerkiksi lomat ja koulutusvapaat ovat tällaisia. Hyvillä työoloilla saamme toivottavasti rekrytoimamme lääkärit pysymään kaupungin palveluksessa.
Vihreät kannattivat edellä mainittua kokeilua yksityisestä terveysasemasta, mutta laajempaa yksityiseen sektoriin tukeutumista emme ole kannattaneet.
Syynä tähän ovat niin huoli julkisen terveydenhoidon tulevaisuudesta kuin tutkimustulokset, joiden perusteella ulkoistaminen on vain lisännyt kustannuksia ja joiden mukaan yksityisillä lääkäriasemilla on usein taipumus siirtää vastuu potilaan hoidosta erikoissairaanhoidolle ilman aiheellista perustetta.
Pisimpään terveysasemajonossa olleille Espoo myöntää maksusitoumuksia yksityiselle sektorille. Tämä on erinomainen järjestelmä, mutta sen laajempi käyttöönotto aiheuttaisi valitettavasti useita ongelmia alkaen hoitotietojen siirtymättömyydestä uuden, KELA-korvausten kanssa päällekkäisen järjestelmän kehittämiseen. Siten meidän on panostettava terveysasematoiminnan kehittämiseen jatkossakin.
Kaupunginhallitus ja sosiaali- ja terveyslautakunta ovat tarttuneet ongelmaan. Heidän ja uuden terveyspalvelujohtajan yhteistyönä on synnyttävä esitys, kuinka Espoossa taataan nopea laadukkaaseen terveydenhoitoon pääseminen.
