Espoon työllisyysluvut ovat huolestuttavan heikot, näin on myös pitkäaikaistyöttömyyden osalta. Saamamme aloitevastaus on kiitettävän huolellisesti valmisteltu ja kertoo jo suuresta määrästä tehtyjä tai ainakin suunniteltuja toimenpiteitä, joiden vaikutukset alkavat toivottavasti näkyä jo pian.

Erityisen ilahduttavaa oli kuulla, että kaupunki jo ottaa huomioon palveluja ja investointeja hankkiessaan myös sosiaalisesti kestävän kehityksen ja työllistymiskysymykset, tätä lisää. Varojen vähetessä, tulee fiksun kunnan ymmärtää ostaa peruspalvelunsa lisäksi samalla rahalla myös muuta lisäarvoa. Hankintakriteeristössä tulee hinnan ja laadun lisäksi olla ekologisia ja sosiaalisia kriteerejä, kuten vajaatyökykyisten tai pitkäaikaistyöttömien työllistyminen.
Kaupungin omassa työllisyystarjonnassa voimme myös kasvavassa kaupungissa petrata. Toki tiukka taloustilanne ei tässä helpota.

Tutkimuksissa on nähty, että vanhempien työttömyys pitkittää työttömäksi jääneen nuoren työttömyyttä. Syrjäytymisriskin perinnöllisyys näkyy siis myös työttömyystilastoissa. Meidän tulisi satsata toimiin, joilla ehkäisemme samalla syrjäytymistä ja tuemme työllisyyttä. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi toimia koulunkäyntiavustajan tehtävä. Opettajalle ja oppilaalle erittäin tärkeä apu, ehkäisee syrjäytymistä tukemalla apuatarvitsevan koulunkäyntiä ja samalla antaa usein avustajaksi palkatulle nuorelle ensimmäisen kunnon mahdollisuuden työelämään pääsylle.

Toimia todella tarvitaan ja on mainiota, että Espoo on lähtenyt mukaan työllisyydenhoidon kuntakokeiluun. Kokeilun myötä syntyy toivottavasti tarvittavaa eri hankkeiden välistä koordinaatiota ja osaamista palveluiden oikeaan kohdistamiseen. Esimerkiksi työpajapaikka ei ole päihdekuntotuspaikka. Jotta toimenpiteemme tehoaisivat ja osoittamamme resurssi ei menisi hukkaan on ensiarvoisen tärkeää asiakkaiden ohjautuminen oikeaan paikkaan. Toimintatapoja pitää siis kehittää sekä tarpeetonta byrokratiaa karsia. Ehkä löydämme ratkaisuja myös alueellisesti kasaantuvan työttömyyden helpottamiseen, tämä on kriittinen kehityssuunta. Kokeilun tuloksellisuus on tässä työllisyys- ja taloustilanteessa joka tapauksessa erittäin tärkeää. Tärkeää on myös reagoida nopeasti, jos työllisyystilanne yhä näyttää heikkenevän. Emme tarvitse Espoolle valtiolta enää ns. sakkoja eli kunnan osarahoitettavaksi päätyvää työmarkkinatukea, tarvitsemme satsauksia työllistämiseen.

Siksi Vihreä valtuustoryhmä esittää seuraavan toivomuksen:

Valtuusto toivoo, että kaupunginhallitukselle raportoidaan työllisyydenhoidon kuntakokeilun tuloksista ja työllisyystilanteen kehittymisestä puolivuosittain.

Kunnallisten toimien lisäksi tarvitsemme kipeästi myös valtion reagointia. Työn vastaanottamisesta tulee tehdä jokaiselle mahdollista ja järkevää. Ehdottamamme työttömän verokortti ja siihen lisätty suojaosa poistaisivat kannustinloukkuja. Perustulo toimisi vastaavasti yksinkertaistaen myös sosiaaliturvajärjestelmäämme. Oppisopimuskoulutuksen lisääminen Saksan esimerkkiä mukaillen voisi tuoda ratkaisuja suureen nuorisotyöttömyyteen.

Olisipa hienoa, jos Espoo voisi lainsäädännön salliessa toimia kokeilukuntana jossain näistä.

Kaikissa toimissa tulee muistaa, että työttömien joukko on moninainen. Vaikka suuren osan työllistymistä helpottaa uusien työpaikkojen syntyminen, uudelleen kouluttautuminen tai oikein kohdistettu kuntoutus, on tärkeää tunnistaa ne työttöminä olevat, jotka eivät työelämään enää kykene. Suunniteltu toimintamalli työkyvyn arvioinnista ja eläkemahdollisuuksien selvittämisestä on Espooseen erittäin tervetullut, sillä tällä hetkellä käytänteemme ovat naapureitamme Vantaata ja Helsinkiä heikompia.