Arvoisa puhemies!
Alkuun voi kiittää valiokuntaa ahkerasta ja tehokkaasta prosessista lausuntojen ja mietinnön valmistumisen osalta. Varmaan koko Suomi jakaa ajatuksen siitä, että rakenteellinen uudistus, jolla sekä liian pienten kuntien haasteisiin, kasvaviin sote-kuluihin että maassa vallitseviin terveyseroihin voitaisiin vastata, on maassa tarpeen. Tästä on perustuslakivaliokunnankin kanta.
Tarpeesta huolimatta olen valitettavasti sitä mieltä, ettei tämäkään esitys vastaa esitettyihin haasteisiin. Se myös sisältää liikaa heikkouksia, jotta voisin sitä tässä kohtaa tukea tai sen puolesta äänestää. Päällimmäinen huoleni koskee kaupunkien elinvoimaa, investointikykyä ja kuntiin jäävien palveluiden rahoitusta. Lausuma toki näiden turvaamisesta jatkossa saatiin, ja odotan ratkaisuja kuntien valtionosuusuudistuksesta jo tällä hallituskaudella.
Lainsäädännön arviointineuvosto arvioi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämislait. Heidän mukaansa esityksen tavoitteista ja keskeisistä esityksistä saa hyvän käsityksen mutta vaikutusarviot ovat vaihtelevia. Vaikutukset yrityksiin, julkisen talouden kokonaisuuteen ja Uudellemaalle kaipasivat lisäpohdintaa. Näitä lisäarvioita ei kuulemisten lisäksi tapahtunut esityksen antamisen jälkeen.
Valtiovarainvaliokunnan kuulemisissa esitettiin vakavia huolia siitä, että rahoitusratkaisu ei sisällä riittäviä kannustimia eikä rajoittimia vaan viime kädessä kustannusten nousu tulee valtion maksettavaksi. Maakuntavero olisi tällainen kannustin, ei yksinkertainen sekään mutta merkittävästi parempi kuin ei mitään. Terveyseroja pyritään ratkaisuissa tasaamaan siirtämällä rahoitusta alueelle tarvekerroinmallin perusteella terveemmiltä alueilta sairaammille alueille. Tarvekerroinmalli perustuu yleisimmille sairauksille ja sisältää esimerkiksi paljon pitkäaikaissairauksien kuluja. Aallon selvityksen mukaan tämä vastaa kuitenkin tällä hetkellä vain puolta HUSin kustannuksista, toki mallia aiotaan säännöllisesti päivittää lisäämällä siihen uusia sairaus- ja hoitokulueriä, mikä on erittäin hyvä.
Meidän tulee muistaa, että terveyserot, joita uudistuksella ensisijaisesti haluamme korjata, eivät jakaudu vain alueellisesti vaan eroja on paljon myös alueiden sisällä. Emme todellakaan voi tehdä rahoitusratkaisuja, joissa joidenkin alueiden palveluiden riittävyys lasketaan sen varaan, että iso osa väestöä käyttää siellä työterveyspalveluita, mihin keskustan puheenjohtaja viittasi jo sote-neuvottelujen päättyessä, tai terveysvakuutusten lisääntymisen varaan, mitä asiantuntijat ovat pitkin matkaa pohtineet. Tämä ei ole suunta, jota haluamme tavoitella.
Rahoituksen tulisi olla riittävä nopean hoitoon pääsyn turvaamiseksi kaikilla alueilla. Kuten aiemmin käydyssä debatissa kävi ilmi, pisimmät kiireettömän hoidon jonot löytyvät Uudeltamaalta, minne suurimmat rahoituksen siirrotkin nyt kohdistuvat. Hoitotakuun eteneminen parantaisi ihmisten vointia koko maassa ja viime kädessä myös vähentäisi kustannuksia. Rahoituksen pitäisi varmistaa nykytilannetta paremmin myös korkealaatuinen tutkimus- ja kehittämistyö. Sekä valtiovarainvaliokunta jo useamman vuoden budjettimietinnöissään että sosiaali- ja terveysvaliokunta nyt edellyttävät tätä. Valitettavasti esitys ei tätä huolta ratkaise vaan yliopistollisten keskussairaaloiden huoli laadukkaan toiminnan jatkosta on aito ja syvä, tämä tilanteessa, jossa lääkärien koulutusta tulisi lisätä.
Arvoisa puhemies!
Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin myös se, etteivät metropolialueen ja muiden suurten kaupunkien erityispiirteet tule riittävästi huomioiduksi laskelmissa. Kasvukeskuksissa esimerkiksi palkat, vuokrat, erilaiset palveluiden hankintaan liittyvät kustannustekijät ovat muuta maata korkeammat. Kaupunkien kannalta oleellinen vieraskielisen väestön osuus sai rahoitusmalliin kertoimen mutta liian pienen, 2 prosenttia. Esimerkiksi Espoossa aikuissosiaalityön asiakkaista yli 50 prosenttia on vieraskielisiä. Länsi-Uudellamaalla on enemmän vieraskielistä väestöä kuin koko Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella, Kainuun verran ensi vuonna. Tämä realismi on uudistuksessa jäänyt aivan liian pienelle huomiolle, ja tämän huomioiminen on koko maan etu, ei vain Uudenmaan tai suurten kaupunkien.
Jos hetkenkin tarkastelemme väestökehitystämme, näemme, että tulevaisuuden työvoimamme lepää koko ajan enemmän kasvavan vieraskielisen väestön osaamisen ja hyvinvoinnin harteilla. Juuri tulevaisuudesta kannan huolta myös kuntiin liittyvien rahoitusleikkausten osalta. Siellä tapahtuu jatkossa kokonaisharkinta opetuksen ja sote-kulujen tasapainon suhteen. Tällä hetkellä kunta on voinut tätä tasapainoa hakea tuntiessaan alueen tilanteen hyvin. Priorisointi ei tieteenkään ole helppoa, mutta sen tekeminen on oleellista. Onko tämä vastuu jatkossa valtiovarainministeriöllä?
Kuntiin jäävissä palveluissa puhutaan siis hyvinvoinnin, koulutuksen, työllisyyden hoidosta. Uudistuksen ajatus on tasata terveyseroja, tätä ei missään nimessä pitäisi tehdä yhdenkään kunnan koulutuspalveluiden kustannuksella, ei niidenkään, jotka ovat onnistuneet kehittämään palveluitaan niin, että sote-kulut on hoidettu keskivertoa matalammilla kuluilla. Tämä valuvirhe on yhteinen niin tälle kuin edelliselle sote-esitykselle. En näe minkään maan tulevaisuuden kannalta järkevänä ratkaisuna leikata suhteellisia panostuksia koulutukseen tai siirtää koulutukseen suunnattuja varoja sieltä, missä kasvava joukko lapsia ja nuoria asuu. Tämän vaikutusarvio on jäänyt tekemättä.
Ehdotus oppilashuollon siirtymisestä hyvinvointialueille lisää tätä huoltani. Mietinnössä on pyritty varmistamaan, että oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut pysyvät koulussa. Tärkeää on, että riittävä henkilöstö jatkaa yhä yhteisöllisen oppilashuollon tehtäviä, ja oppilashuollon sitovat mitoitukset onneksi etenevätkin hallitusneuvottelussa sovitun mukaisesti.
Arvoisa puhemies!
Vielä lopuksi: Kannan huolta uudistuksen läpiviennin aikataulusta. Siteeraan Espoon terveysjohtajaa tämän päivän Helsingin Sanomissa: ”Hyvinvointialueen rakentaminen ilman esimerkiksi hankintalain lievennyksiä ei ole mahdollista esitetyllä aikataululla.” ”Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kymmenen kuntaa irrotetaan emokunnistaan.” Ja niin edelleen. Olisi tosi tärkeää, että huoleen hankintalaista puututaan heti.
Aivan lopuksi: maakuntavaalien osalta esitän vielä vakavan demokratiaan liittyvän toiveen, että ottaisimme käyttöön Ruotsin mallin, jossa valinta kolmannelle hallinnon tasolle on perustelu vapautukseen tehtävistä toisaalle.
