15:37 Inka Hopsu vihr. (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meinasin minäkin nostaa kulttuurisen kestävyyden esiin, mutta kestävyyden elementtejä tässä selonteossakin on huomioitu, myös turvallisuus ja demokratia ja oikeusvaltion vahvuus, eli tarkastellaan näiden kolmen tutun elementin lisäksi viittä elementtiä. Pohjoismaissa me ollaan onnistuttu rakentamaan sosiaalisesti ja demokraattisesti vahvaa ja kestävää yhteiskuntaa, ja sen takana on kyllä vahva kansalaisyhteiskunta. Tuntuu, että hallitukselta, kun järjestöleikkauksia toisensa perään tulee, unohtuu tämä vahvan kansalaisyhteiskunnan rooli.
Nuorista viimeisessä mittauksessa yli 60 prosenttia näkee, että turvallisuustilanne heikkenee seuraavan viiden vuoden aikana. Erityisen tärkeätä olisi ottaa nuoret mukaan kansalaisyhteiskuntaan, demokratiaan ja rauhantyöhön ja tuoda tähän resursseja ja vahvistaa tätä YK:n lauselman ”nuoret, rauha ja turvallisuus” toimeenpanoa myös Suomessa.
16.27 Inka Hopsu vihr.
Arvoisa puhemies! Vuosi 2030 on vain viiden vuoden päässä, ja vain alle viidesosa Agenda 2030 ‑tavoitteista näyttää toteutuvan määräaikaan mennessä. Onkin tärkeää, että tätä tavoitteiden jatkosuunnitelmaa, toteuttamissuunnitelmaa, tehdään. Suomen osalta takapakkia otetaan myös useassa tavoitteessa. Tässä selonteossa ei silti tehdä Agenda 2030:n toimeenpanoon sidottuja uusia linjauksia, vaan selonteko vain kokoaa yhteen eri prosesseissa tehdyt päätökset ja toimenpiteet. Toivon kuitenkin, että selonteko ja Agenda 2030 ‑tavoitteiden toteutumisen seuranta eivät saa hallituksessa aikaan vain tyytyväistä hyrinää siitä, että olemme kuitenkin maiden kärkitasoa, vaan tartumme tosissamme tavoitteisiin, joita emme ole saavuttamassa.
Pääministeri piti äsken puheenvuorossaan suurimpana haasteenamme talouden kestävyyttä. Vielä oleellisempi ja pitkäjänteisesti kriittisempi on ekologinen kestävyys. Kestävyyden lähtökohtana on oltava planetaariset rajat. Suomessa ilmastotavoitteet ovat uhattuina. Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien uhanalaistuminen eli luontokato jatkuu maassamme, ja se jatkuu myös globaalisti. Silti Suomi on miljardin kehitysyhteistyöleikkausten lisäksi tiputtanut kehitysyhteistyötoimeenpanostamme luontopainopisteen. Toinen painopiste, joka on tiputettu kehitysyhteistyöstä, liittyy ihmisarvoisen työn edistämiseen. Tähän haasteeseen pitäisi myös vastata ja pitää kiinni myös EU:n yritysvastuulainsäädännöstä, joka myös tätä ihmisarvoista työtä turvaa.
Vetemme eivät ole Suomessa hyvässä kemiallisessa tilassa eivätkä varsinkaan meren ja jokien osalta myöskään hyvässä ekologisessa tilassa. Tähän myös edustaja Harakka viittasi aiemmassa puheenvuorossaan. Luonnonvarojen kulutus ylittää ekologisesti kestävän tason, ja kiertotalouden kehittämättömyys, johon edustaja Elo viittasi puheenvuorossaan, on Suomessa Euroopan keskiarvoa heikommalla tasolla, ja tätä on selonteossa myös nostettu esiin.
Selonteossa todetaan, että ilman merkittäviä lisätoimia Suomi ei saavuta omaa ilmastoneutraalisuustavoitettaan eikä myöskään asetettua EU-velvoitetta. Keskeinen syy tähän on maankäyttösektorin nielujen romahtaminen. Kansallisen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisätoimia maankäyttösektorilla ja muilla sektoreilla. Mutta valitettavasti hallituksen ministereidenkin suusta kuuluu ennemmin kannanottoja ilmastolain purkamisen suuntaan. Onneksi tähän pääministeri ei puheenvuorossaan lähtenyt.
Mutta sitten vielä, kun aika riittää, menen tavoitteista toiseen, joka liittyy koulutukseen. Kasvatuksella, koulutuksella, tutkimuksella on keskeinen rooli sekä asenteiden muutoksessa, joka pitää saada aikaan, että toimintatapojen muutoksessa, joka pitää saada aikaan, jos haluamme tätä ekologista tavoitetta ja kestävyyttä saavuttaa. Niillä on tärkeä rooli myös innovaatioiden ja osaamisen aikaansaamisessa, joilla näitä ratkaisuja saadaan aikaan niin Suomessa kuin globaalisti. Ja vaikka Suomi valtaosin saavuttaa Agenda 2030 ‑tavoitteen 4 eli koulutuksen eri kohdat, ikävä tosiasia on, että peruskoulussa ja toisella asteella oppimistulokset ovat heikentyneet ja jakaantuneet eli polarisoituneet. Vuodesta 2013 lähtien nuorten ikäluokkien koulutustaso on jäänyt alemmalle tasolle kuin heitä vanhempien ikäluokkien. Merkittävällä osalla nuorista opinnot jäävät myös kesken, ja useat heistä eivät löydä paikkaansa työelämässä. Tähän on tartuttava voimakkaammin.
Tavoitteen 4.7 mukaisesti jokaisen oppijan tulee vuoteen 2030 mennessä saada kestävän kehityksen edistämiseen ja toteuttamiseen tarvittavat tiedot ja taidot koulutuksen avulla. Nämä toimenpiteet olisi syytä Suomessa koota yhteen ja arvioida, ovatko ne riittäviä. Ja jos hieman liittää keskustelua jo huomiseen kulttuuripoliittiseen selontekoon, niin siellä selonteossa mainitaan, että myös kulttuurin osalta nämä toimenpiteet, konkreettiset toimenpiteet, kulttuurin edistämiseksi kestävän kehityksen kontekstissa pitäisi koota yhteen.
