Valiokunnan mietintö StVM 6/2025 vp
Arvoisa puhemies! Siinä oli hyvä kysymys. — Vihreät katsoo, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen pääpainon sekä keskeisen järjestämisvastuun tulee olla julkisella sektorilla. Jokaisen tulee saada tarvitsemansa laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut oikeaan aikaan ja sujuvasti. Kun palvelut ovat vaikuttavia, kohdistuvat oikein ja toimivat hyvin kokonaisuutena, käytämme yhteisiä resursseja järkevästi. Hallituksen esityksen Kela-korvausten kasvattamisesta on arvioitu lisäävän yksityisten palveluiden käyttöä. Esitykseen sisältyy riski, että korvausten nosto ei koidu eniten palveluita tarvitsevien hyödyksi. Riski on myös siinä, että korvauksen korotus siirtyy palveluiden hintoihin. Esityksellä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia hyvinvointialueiden henkilöstön saatavuuteen ja hoidon jatkuvuuteen.
Yksityisellä ja kolmannella sektorilla on tärkeä täydentävä rooli palveluiden tuotannossa. Etenkin tilanteissa, joissa palveluiden saatavuutta ei pystytä hyvinvointialueiden käytössä olevilla keinoilla parantamaan tai hyvinvointialueet eivät niitä syystä tai toisesta laajasti tarjoa, voi olla perusteltua hyödyntää Kela-korvauksia helpottamaan ihmisten hoitoonpääsyä. Lähtökohtaisesti Kela-korvauksia tulee kohdistaa tarkkarajaisiin palvelukokonaisuuksiin, kuten hedelmöityshoitoihin ja gynekologikäynteihin. Tosin pitkällä aikajänteellä monikanavarahoitusta kyllä vihreiden mielestä pitää purkaa.
Kun tarkastellaan esitykseen valittuja palveluja, joissa Kela-korvauksia joko korotettaisiin tai ne otettaisiin käyttöön ilman lääkärin lähetettä, ovat ne perusteltuja valintoja, koska kyseisiä palveluita ei hyvinvointialueilla ole saatavilla tai niiden saatavuudessa on suuria haasteita, kuten suun terveydenhuollossa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäripalveluita ei käsitykseni mukaan useinkaan tarjota myöskään työterveyshuollon sairaanhoitosopimusten kautta, mikä edelleen lisää perusteltavuutta näihin palveluihin tehtävien korvausten osalta.
THL yhtyy näkemykseen, että julkisessa perusterveydenhuollossa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäripalveluja ei ole kattavasti saatavilla ja yksityiset palvelut täydentävät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita. THL katsoo myös, että korotusten kohdistaminen suun terveydenhuoltoon on kannatettavaa huomioiden suun terveydenhuollon huomattavasti muuta terveydenhuoltoa korkeampi asiakasmaksuosuus sekä julkisen sektorin jonotilanne suun terveydenhuollon palveluissa. Suun terveydenhuollon erityisesti kiinnityskudossairauksien hoitoon kohdistettuja korotuksia puoltaa myös se, että kiinnityskudossairaudet ovat hyvin yleisiä mutta alihoidettuja väestössä ja ne ovat usein yhteydessä moniin muihin kroonisiin sairauksiin. On mahdollista, että muutokset helpottaisivat jonkin verran hyvinvointialueiden jonotilannetta ja työtaakkaa ja siten myös henkilöstön työpainetta.
Hyvinvointiala HALI ry pitää suun terveydenhuollon yksityisten käyntien ja toimenpiteiden tukemista vaikuttavana tilanteessa, jossa julkisen terveydenhuollon kapasiteettia ei ole mitoitettu siten, että se pystyisi huolehtimaan koko väestön suun terveydestä. Ja tässä tosiaan edustaja Merinen hyvin kysyi, mistä tämä tulee, että sekä naistensairauksien että suun terveydenhuollon palvelut on mitoitettu niin, että niitä ei julkiselta tällä hetkellä riittävästi ole saatavissa, jos ollenkaan.
Suun terveydenhoidon puolella myös vakuutusten määrä on vähäinen, joten Kela-korvaukset ohjautuvat suoraan asiakkaille. Suun terveydenhuollon osalta korvausmallia voisi jatkossa kehittää eteenpäin, ja tätä pääsyn varmistamista pitää seurata ja kehittää eteenpäin.
Teen seuraavat lausumaehdotukset:
”Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa hyvinvointialueille riittävän rahoituksen ja varmistaa, että hammashoidon palveluita on riittävästi saatavilla myös julkisessa suun terveydenhuollossa.”
Ja toinen: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa Kela-korvauksiin tehtyjen muutosten vaikutuksia palveluiden saatavuudessa ja varmistaa, että korvaukset kohdistuvat niihin palvelukokonaisuuksiin, joiden saatavuus hyvinvointialueilla on huono, ja pyrkii vahvistamaan palveluiden saatavuutta samaan aikaan myös julkisessa terveydenhuollossa.”
