* teksti on yhdistelmä eri osissa pidetyistä puheenvuoroista eduskunnan täysistunnoissa 5. ja 6.6.2024
Arvoisa puhemies,
Hallitus on paperilla ja puheissa sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttamaan ilmastolain mukaisen hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Hallituksen tekojen ja sanojen ristiriita on kuitenkin niin syvä, että hallitus on käytännössä nostanut kädet pystyyn luontokadon ja ilmastokriisin edessä. Valinnut toimettomuudessaan luonnon pois, tilalle ovat jääneet kauniit sanat.
Hallitus on leikannut luonnonsuojelun rahoituksesta historiallisen paljon, ja uhkaa nyt perua lupaamansa vanhojen metsien suojelun kriteereillä, joiden perusteella sellaisia metsiä ei löydykään koko Etelä-Suomesta. Perusteluna on se, että kriteereillä voisi olla vaikutusta yksityismetsiinkin. Eli siksi emme suojelisi valtionkaan omistamia metsiä? Logiikka pettää jälleen luonnon.
Ilmaston osalta Orpon hallitus jää historiaan hallituksena, joka tietoisesti lisää päästöjä aikana, jolloin tiedämme, että on kiire, jotta emme tuhoaisi elinolosuhteita eri puolilla maailmaa tai koko planeetalla.
Hallitus ei reagoi millään tavalla romahtaneisiin hiilinieluihin, eikä edistä vihreää siirtymää riittävästi. Samalla hallitus vesittää luonto- ja ilmastopolitiikkaa EU:n tasolla, eikä liioin toimi aktiivisesti globaalisti. Hallitus jarrutti yritysvastuudirektiiviä, uhkaa heikentää metsäkatoasetusta ja vesipuitedirektiiviä sekä kaatoi ennallistamisasetuksen, mikä asettaa luontokadon pysäyttämisen koko Euroopan tasolla vaakalaudalle.
Arvoisa puhemies,
Hallitusohjelman alussa on mainittu luontopositiivisuus, johon näillä teoilla ei päästä Suomessa. Samaan aikaan Suomi jatkaa muidenkin maiden luonnontilan heikentämistä, kun se ei lisää tukea kehitysmaille uusien Kunming-Montreal tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tällä hetkellä Saksan Bonnissa käynnissä olevista YK:n ilmastoneuvotteluista puuttuu ulkoministeriömme edustus. Juuri kun tarvittaisiin Suomelta tukea ja painetta, joilla luodaan pohjaa marraskuussa pidettävälle COP29-kokoukselle. Suomalaiset järjestöt ovat peräänkuuluttaneet, että Bonnista tarvitaan selkeä polku siihen, miten uusi rahoitustavoite palvelisi paremmin tarkoitustaan haavoittuvien ihmisryhmien tarpeiden tukemiseksi ilmastokriisin edetessä.
Ukrainan sota ja koronapandemia ovat kasvattaneet köyhien maiden velkataakan hyvin kestämättömäksi ja tätä suuntaa pitäisi nyt kääntää, ettei köyhien maiden velkataakka syvene entisestään. Nykyisellään suurin osa ilmastorahoituksesta menee lainoina keskituloisiin maihin.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten ne, jotka eivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet ja jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa, kuten köyhyydessä elävät naiset, tytöt, vammaiset, vähemmistöt ja alkuperäiskansat.
Kehittyvien maiden rahoitustarve on valtava; päästövähennyksiin ja ihmisoikeuksien turvaamiseen tarvitaan satoja miljardeja euroja.
Suomi teki viime kaudella ilmastorahoitukselleen suunnitelman, jossa sitouduttiin vähintään 200 miljoonan euron vuositasoon ilmastorahoituksessa. Tavoitteena oli ohjata puolet sopeutumistoimiin. Nyt sekä kehitysyhteistyöstä että lainamuotoisesta avusta leikataan, eikä Suomella on uskottavia keinoja vastata köyhien maiden tarpeeseen turvata oikeutensa kehitykseen syvenevässä ilmastokriisissä.
Arvoisa puhemies,
Toinen teema, johon ajattelin puuttua on Itämeren ja vesistöjemme suojelu. Täällä useampi edustaja, kuten Aalto-Setälä vakuuttelivat, kuinka hallitus toimii vesiemme suojelemiseksi.
Todelliset luvut ovat kuitenkin seuraavat: hallitus panostaa saaristomeriohjelmaan yhteensä 6 miljoonaa. Samaan aikaan vesiensuojelun muu rahoitus vähenee vuoteen 2023 verrattuna noin 49 miljoonaa, eli vesiensuojeluun on noin 43 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2023.
Vesien suojelusta leikkaukset osuvat etenkin juuri ravinteiden valumien eli rehevöitymisen ehkäisyyn. Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimpia ongelmia.
Övergödning ökar algtillväxten och förvärrar syreförlusten. Syreförlusten i sin tur påskyndar algtillväxt ytterligare genom att frigöra överskottsnäring som lagras på botten, särskilt fosfor och kväve. Därmed lider Östersjön av en ond cirkel, där det förflutnas synder kommer att påverka havets tillstånd under en lång tid framöver.
Itämeri siis kärsii noidankehästä, jossa menneisyyden synnit vaikuttavat meren tilaan vielä pitkän aikaa.
Itämereen päätyvästä typestä lähes viidesosa tulee yhdyskuntien jätevesistä, silti tehostettua typenpoistoa ei toistaiseksi vaadita edes kaikilta rannikkolla sijaitsevilta jätevedenpuhdistamoilta.
Itämeren monimuotoisuus on rehevöitymisen takia uhattuna ja meren pohjassa on jo nyt laajoja alueita, joilla ei enää ole lainkaan elämää. Ekosysteemin yksipuolistuminen tekee Itämerestä entistä haavoittuvamman ilmastonmuutoksen myötä muuttuville olosuhteille. Itämeren meriluontotyypeistä vajaa neljännes on arvioitu uhanalaisiksi. Etenkin rannikoilla tilanne on huono, rannikoiden luontotyypeistä uhanalaisia on jo yli puolet.
Toinen ongelma on vesien valumat ja tummuminen. Monin paikoin ojitetuilta soilta valuva humus on tehnyt koti ja mökkirannoista todella tummia. Sinilevättömästä uintikesästä haaveilee moni. Olisinkin kaivannut hallitukselta vastausta, miten ajattelette suomalaisten lähivesien käyvän tulevina vuosina, kun vesien suojelusta näin radikaalisti leikataan?
Arvoisa puhemies,
Vierailin toukokuussa Savonlinnassa Laukunkankaan kaivosjätealueella tutustumassa pilaantuneeseen luontoon. Tutustuimme myös luvatta kaivettuun ojaan, jota pitkin vesi valuu lähijärveen. Laukunkankaalla oli nikkeli- ja kuparikaivos, joka suljettiin vuonna 1994, kun se oli toiminut kymmenen vuotta. Näiden kymmenen vuoden jälkeen louhosjäte jäi maastoon vedelle alttiiksi ja valumaan ympäristöön, vaikka pinnalta se asiallisesti peiteltiinkin. Miten hallitus aikoo varmistaa, etteivät kaivokset tuhoa arvokasta luontoamme ja käynnisty alueilla, joita kansalaiset haluavat suojella. Miksei tässä kohtaa metsien osalta argumenttinanne käyttämä omistusoikeus paina?
Miten toimitte, että osaaminen luonnon kannalta turvallisesta kaivostekniikasta vahvistuisi? Esimerkiksi pohjarakenteiden osalta kaatopaikkoja säädellään tarkasti, mutta kaivostoimintaa ei. Myöskään valvontaa ei ole riittävästi.
Entä miten toimitte, että Suomeenkin jäisi enemmän tuottoa maaperämme kertaluontoisten raaka-aineiden kaivamisesta? Kaivosveronkorotus oli olematon, vaikka juuri sillä olisi voitu rahoittaa luonnonsuojelua 50 tai vaikka 150 miljoonan euron edestä. Kaivosveron korottaminen nykyisestä 0,6 prosentista viiteen prosenttiin toisi sen kansainväliselle tasolle.
Entä miten edistätte kiertotaloutta, jotta emme yhä tulevaisuudessa kuluttaisi yli planeetan rajojen?
Arvoisa puhemies,
YK:n yleiskokous julisti kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi vuonna 1972. Siitä lähtien teemapäivä on tarjonnut jokavuotisen mahdollisuuden keskusteluun ympäristön merkityksestä, tarpeesta suojella luontoa sekä välttämättömyydestä säilyttää elinympäristömme elinkelpoisena ja lajistoltaan moninaisena, jotta sekä nykyiset että tulevat sukupolvet voivat siitä nauttia. Päivän tarkoituksena on myös rohkaista ihmisiä ympäristöä vaaliviin toimiin sekä kannustaa jokaista tarkastelemaan omia luontoon liittyviä asenteitaan ja toimintatapojaan.
Toivon tulevien sukupolvien vuoksi, että hallitus tarkastelee asennettaan luontoon, ympäristöön sekä planeettamme kantokykyyn ja toimiensa riittävyyteen.
