Arvoisa puhemies! Seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 80-vuotiaan väestömme määrä tosiaan puolitoistakertaistuu. Tämä silmällä pitäen on hyvin huolestuttavaa nähdä, missä tilassa ikäihmisten tarpeisiin vastaaminen on jo tällä hetkellä. Kun hoiva-asumisen paikkaa ei löydy, kuormittuvat ensiapu ja terveyspalvelut. Muistisairaiden määrän kasvaessa myös eksyneiden etsinnästä on tullut arkea.
Tänään saimme hyvinvointialan tuottaman selvityksen, jossa todettiin 2 200 ikääntyneen odottavan ympärivuorokautista hoivapaikkaa. Heistä 640 on terveydenhuollon vuodeosastoilla, osa ei varmaankaan itselleen tarkoituksenmukaisimmassa paikassa vaan vuodeosastolla siksi, että hyvinvointialue ei ole säästösyistä kyennyt tekemään päätöksiä lisäpaikkojen hankinnasta hoiva-asumisessa. Vuodeosasto tulee kuitenkin lopulta kalliimmaksi kuin ajoissa saatu hoivapalvelu. Samalla terveyspalvelu sakkaa monelta, joka juuri sitä tarvitsisi. Tällaisen hoiva‑ ja terveyspalveluiden välisen osaoptimoinnin välttämiseksi olisi tärkeää siirtyä sellaiseen johtamismalliin, jossa kustannustenhallintaa tehdään yli siilojen asiakaslähtöisesti ja vaihtoehtoiskustannuksia arvioiden. Tämähän oli yksi sote-uudistuksen tavoitteista. Hyvinvointialan mukaan yritysten ja järjestöjen hoivakodeissa olisi tilaa ja hoivajonoja olisi mahdollista purkaa jo nyt merkittävästi tyhjillään olevien paikkojen kautta. Hyvinvointialueiden toiminnanohjaus ja talouden kiristysnyöri eivät saisi hallituksella olla niin tiukalla, että järkevien ratkaisujen tekeminen ei ole alueilla mahdollista.
Arvoisa puhemies! Ikäihmisten palveluihin panostaminen on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen arvokysymys. Ikäihmisistä jopa joka kolmas kokee yksinäisyyttä. Usein ikäihmisten riskiä yksinäisyyteen lisäävät puolison ja ystävien kuolemat ja etäällä asuvat omaiset. Myös heikko liikuntakyky, digilaitteiden ja palveluiden kokeminen vaikeiksi ja muistin haasteet saattavat olla syitä jäädä yhä enemmän yksin kotiin. Tarvitsemme lisää kohtaamista, yhteisöllisyyttä, kotiin tuotavaa apua ja seuraa.
Täällä eduskunnassa yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämisen työryhmä on laittanut yhdessä sidosryhmien kanssa liikkeelle Osallistujien Suomi ‑ohjelman. Sen tarkoituksena ovat laaja osallisuuden vahvistaminen ja yksinäisyyden vähentäminen ja siihen tehtävä pitkäjänteinen työ. Tavoitteena on vaikuttaa suomalaisten hyvinvointihaasteiden keskeiseen juurisyyhyn ja vahvistaa kuulumisen, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemuksia. Yhteisöjen merkitys korostuu, ja tässä järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeää ja osaavaa työtä. Järjestöresursseja ei kannattaisi nyt leikata henkihieveriin. Tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä vahvemmin muun muassa vapaaehtoistyön koordinoinnin osaamista. Tässä ikäihmiset ovat myös valtavan upea resurssi.
Hoivatyön henkilöstökapasiteetti ei riitä ilman erilaisia tapoja jakaa ikääntyneiden hoivan vastuita. Omaishoidon tuki on tästä yksi vaihtoehto. On vain niin, että usein omaishoitajana on myös ikääntynyt ihminen, ja ratkaisu ei saa käydä hänelle ja heille ylivoimaiseksi. Myös siksi on oleellista, että hoivapalveluiden piiriin on nopea ja sujuva pääsy. Suomessa on 700 000 työikäistä vanhemmastaan huolehtivaa. Tyypillisesti huolehtija on keski-ikäinen nainen. Kun työikäiset lapset ovat jatkuvasti huolissaan vanhempiensa pärjäämisestä, heidän on vaikea keskittyä työhönsä. Moni 40—60-vuotias yrittää venyä ja hoitaa omien velvollisuuksien lisäksi vanhempien asiat. Tämän ovat myös työnantajat havainneet.
Tarve niin sairaiden kuin terveiden ikääntyneiden kuuntelijoille ja keskusteluseuralle on suuri. Myös yritykset ovat lähteneet etsimään tähän ratkaisuja. Joku tarvitsee apua omalle sairaalle lapselle, joku omalle vanhemmalle. Hallitusohjelmassa on mainittu selvitys siitä, että iäkkään vanhemman seurapalvelun voisi jatkossa lukea verotetuksi henkilöstöeduksi. Eteneeköhän tämä asia?
Arvoisa puhemies! Muistisairaita on Suomessa noin 200 000, ja tämän määrän ennustetaan 30 vuodessa tuplaantuvan. Nyt meillä olisi suuri tarve nopeuttaa diagnoosia ja hoitoonpääsyä. Tämä olisi inhimillisesti ja taloudellisesti kestävää. Hallitus, teidän pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn, varhaiseen hoitoonpääsyyn, hoidon jatkuvuuteen. Hallitus puhuu vastuullisesta taloudenpidosta, mutta leikkaamalla palveluista luotte vain suurempia kustannuksia tulevaisuuteen.
Kannatan edustaja Forsgrénin tekemää epäluottamuslausetta.
17.10 Inka Hopsu vihr. (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tosiaan seuraavan kymmenen vuoden aikana meidän yli 80-vuotias väestö puolitoistakertaistuu, ja meillä olisi aika kiire yhdessä löytää niitä ratkaisuja, millä me tähän hoivatarpeeseen vastataan — yhdessä toivottavasti, mutta siltä tämä salikeskustelu ei ole kuulostanut.
Ilman omaishoitajia Suomi olisi vielä syvemmällä tässä hoivakriisissä, ja kysyn uudestaan, koska me ei olla vielä saatu ministeriltä vastausta: onko tämä omaishoidon kokonaisuudistus etenemässä? Omaishoidon tuki on riittämätön, ja tuen myöntämisen kriteerit vaihtelevat hyvinvointialueittain. Se tekee järjestelmästä epäreilun ja epävarman. Omaishoidon tuen tulisi olla yhdenvertaisesti saatavilla koko maassa, sitä tulisi korottaa, ja omaishoitajien jaksamisesta tulisi huolehtia paremmin. Tarvittaisiin myös joustavampia työelämän ratkaisuja, jotta omaishoidon ja työn yhteensovittaminen olisi mahdollista ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. Ja hoivataakan jakaantumista tasa-arvoisemmin pitäisi myös yhteiskunnassa tukea.
