Arvoisa puhemies,
Tein keskustelualoitteen nuorten hyvinvoinnista, koska kannan suurta huolta nuoristamme.
Nuorten tulevaisuususko on tavanomaisesti ollut vahva, mutta nyt nuorten hyvinvointi näyttää koko ajan heikkenevän. Nuorten elämää varjostavat poikkeuksellisen suuret uhkakuvat, ilmasto- ja luontokriisi, sota lähialueella ja hyvinvointivaltion kestävyyden haasteet ikääntyminen ja kasvanut velka.
Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet, ja tutkimusten mukaan jopa 20—25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä.
Mielenterveyspaleluihin pääsyn parantaminen on erittäin tärkeää, mutta todella oleellista olisi ratkaista ja ennaltaehkäistä pahoinvoinnin juurisyitä: poistaa kiusaamista ja väkivaltaa, vähentää yksinäisyyttä, ehkäistä syrjäytymistä, tukea perheitä, varmistaa harrastusmahdollisuuksia, kuulla nuoria päätöksenteossa, ottaa mukaan toimintaan myös kaikista haavoittuvimmat nuoret. Nyt kaikesta tästä työstä leikataan ja nuorten pahoinvointi jatkaa kasvuaan.
Hallitusohjelmassa luvattiin toimenpideohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, nyt haluan kysyä, missä tämä viipyy, kun toimenpiteet ovat aivan päinvastaisia?
Arvoisa puhemies,
Hyvä hallitus, päätöksentekoa valmistellessa tulisi käyttää sitä tietoa, jota meillä on. Lapsi- ja nuorivaikutusten tekoa ei pitäisi sivuuttaa päätöksiä valmistellessa. Mielenterveysongelmien hintalappu Suomelle on 11 miljardia vuodessa. Kouluterveyskyselyn mukaan joka kolmas yläkoululainen tyttö kokee ahdistuneisuusoireita ja joka neljäs tyttö yksinäisyyttä.
Silti juuri nuorisotyölle, nuorten omille järjestöille on tulossa suuria leikkauksia.
Tutkimuksen mukaan lukioikäisistä enää noin 3 %:ia liikkuu suositusten mukaisesti. Noin 40 prosentilla 5.-8.-luokkalaisista fyysinen toimintakyky on jo tasolla, joka voi hankaloittaa päivittäisessä elämässä jaksamista. Liikkuminen ja luonnossa oleskelu parantaa mielen hyvinvointia, silti arkiliikunnasta leikataan ja myös liikunta- ja urheiluseurat ovat leikkausjonossa, vaikka tämä toiminta on ollut omiaan integroimaan hyvin myös Suomeen muuttaneita nuoria.
On arvovalinta, suuntaammeko säästöjä nuoriin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Nyt säästämme nuorten hyvinvoinnista.
Se on väärä ja lyhytnäköinen säästökohde.