Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Lasten ja nuorten hyvinvointi on selvästi valtuustosta tärkeä asia, kun samasta kiusaamattomuuden ja väkivallattomuuden tematiikasta on lähekkäin syntynyt kaksi aloitetta ja kolmaskin hieman laajemmalla fokuksella. Myös nuorisovaltuusto on lausunnossaan korostanut asian tärkeyttä ja sitä, että puheiden sijaan pitää syntyä tekoja. Kiitos valmistelijoille, että vastauksiin on panostettu samalla vakavuudella ja hyvällä harkinnalla.
Nostan muutamia näkökulmia sekä vastauksista että opettajien ja huoltajien kanssa vuosien varrella käydystä vuoropuhelusta.
Ensinnäkin on todella tärkeää, että kaikilla on tiedossa Espoon ja koulun toimintamallit kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan puuttumisessa ja nyt tähän malliin selvästi sitoudutaan. positiivisena huomiona myös se, että näistä kolmesta puhutaan nyt omilla nimillään vain koulukiusaamisen sijaan. Tämä korostaa asian vakavuutta.
Selkeä toimintamalli auttaa toimimaan vaikeissa tilanteissa ja koulumaailman alituisessa kiireessä. Tärkeää on että opettajilla ja oppilailla on osaamista myös mallin mukaan toimia ja vanhemmilla tieto, mitä voidaan olettaa koulun tekevän.
Sekä lasten että vanhempien tulee voida luottaa siihen, että koululla puututaan kiusaamiseen ja väkivaltaan nollatoleranssilla ja tieto tapahtuneista kulkee vanhemmille nopeasti.
Tärkeää on tiedostaa myös ne kohdat, joissa koulu ei pärjää yksin, vaan tarvitsee, saa ja sen tulee olla yhteydessä poliisiin, sosiaalitoimeen tai muihin ennalta sovittuihin tahoihin. Tässä kynnys kouluilla on vielä usein liian korkea.
Mallissa tärkeitä kohtia on kiusaamisen ennaltaehkäisy, luokkien ja koulun ryhmäyttäminen ja esimerkiksi KIVA-koulu-tyyppiset ohjelmat, joissa koko koulun väki oppii keinoja puuttua kiusaamiseen nopeasti ja toimintamalli asettua kiusatun tueksi tulee jokaiselle arkiseksi tavaksi toimia. Tämän tyyppisten toimivaksi osoitettujen ohjelmien hyvä toteuttaminen vaatii kuitenkin niille osoitetun resurssin, niin ohjaavia opettajia kuin aikaa luokan lukujärjestyksessä. Tähänkin olisi hyvä löytää Espoon yhteisiä ratkaisuja.
Toimenpiteissä todetaan myös, että kouluilla pitäisi löytyä osaamista restoratiiviseen eli sovittelevaan, osapuolten välistä ymmärrystä lisäävään ratkaisutapaan, kuten esimerkiksi Verso-ohjelmassa toimitaan. Tämän osaamisen varmistamiseksi olisi tarpeen taata joka koulun täydennyskoulutusvarojen riittävyys.
Kiitos myös niinkin yksikertaisesta toimenpiteestä, että jokaisella kiusatuksi joutuneella oppilaalla tai opiskelijalla on turvallinen, nimetty aikuinen, jonka puoleen kääntyä.
Aivan oleellista onkin kiusaamisen ja väkivallan katkaisu ja sen seuranta, etteivät tilanteet toistu. Tämän vuoksi on hienoa, että vastauksissa kerrotaan myös lisääntyneestä yhteistyöstä nuorisotyön ja asiaan erikoistuneiden järjestöjen, kuten Aseman Lapset ry:n kanssa.
Tärkeää on puuttua myös mahdollisesti kiusaamiseen, syrjintään ja häirintään taustalla vaikuttaviin syihin, kuten asenteisiin. Opetushallitus selvitti viime vuonna, että noin 30 % Suomen kouluista ja oppilaitoksista ei tee tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia, joissa juuri näitä haasteita pyritään ratkaisemaan, vaan kopioi esimerkiksi kunnan yhteisen suunnitelman. Oleellista kaikkien työkalujen osalta on kuitenkin prosessi, jossa ongelmat nostetaan yhdessä pöydälle ja myös ratkaisut etsitään yhdessä niin oppilaiden, henkilökunnan kuin vanhempien kanssa, siksi teen tästä myös järjestelmässä näkyvän toivomusesityksen.
Valtuusto toivoo, että kaikki koulut ja oppilaitokset Espoossa laativat lainmukaiset omat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, jotta kiusaamisen taustalla mahdollisesti vaikuttaviin syihin puututaan myös. Kouluja tuetaan suunnitelmien laadintaprosessissa.
Vielä lopuksi toivon, että lasten ja nuorten kokemuksia seurataan vuositasolla, jotta voimme oikeasti todeta kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän vähenevän näillä toimin ja samalla voimme seurata toimintamallin toimivuutta.
