Arvoisa puhemies, hyvät valtuutetut,
Kiitos aloitteen jättäjille tärkeän yksinäisyys- ja koulukiusaamisasian nostamisesta.
Koulukiusaamisen vaikutusten on todettu jatkuvan läpi elämän ja näkyvän mm. työttömyyden yhtenä taustatekijänä. Lapsuus ja nuoruus on tärkeää persoonan ja itsetunnon rakentumisen aikaa ja on äärimmäisen tärkeää, että varhaiskasvatuksesta lähtien pystymme tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön jokaiselle.
Kunnissa on eri tavoin pystytty ehkäisemään kiusaamista ja kouluväkivaltaa. Yhtenäisiä ja riittäviä toimia tarvitaan. Puuttumiskynnyksen pitää olla entistä alhaisempi ja väkivaltaan koulussa tulee suhtautua yhtä tiukasti kuin väkivaltaan missä tahansa muussa ympäristössä.
Hallitusohjelmassa otetaan asiaan painava kanta:
”Asetetaan nollatoleranssi koulukiusaamiselle ja tarjotaan oppilaitosten henkilöstölle sekä oppilaille ja opiskelijoille kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvää koulutusta. Otetaan huomioon myös syrjivän kiusaamisen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Laajennetaan hyväksi havaittuja käytäntöjä valtakunnallisesti ja turvataan vaikuttavien hankkeiden jatko. Kehitetään varhaiskasvatukseen kiusaamista
ehkäisevä ohjelma.”
Lisäksi todetaan, että:
”Laaditaan toimenpideohjelma kiusaamiseen puuttumiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi.”
Suomessa on olemassa hyviä toimintamalleja, kuten Kiva-koulu-toiminta, joka mm. opettaa ryhmälle taitoja puuttua kiusaamiseen menemällä kiusattavan puolustukseksi ja Verso- vertaissovittelu-toiminta, joka mm. opettaa lapsille ja nuorille erimielisyyksien ratkomistaitoja.
Kiusaaminen, yksinäisyys ja syrjäytyminen eivät välttämättä näy kiireiselle opettajalle. Luokkakaverit tilanteen yleensä tuntevat. On tärkeää, että koulun oppilashuolto toimii ja on matalalla kynnyksellä helposti kiusatun tai yksinäisen oppilaan saavutettavissa. Myös opettajille, muulle henkilökunnalle ja kaikille oppilaille tulisi olla helppoja tapoja ottaa kiusaaminen puheeksi ja työkaluja käsitellä aihetta.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa koulun oppilashuoltotoimista säädetään kattavasti. Valitettavasti lain soveltaminen ei ole ollut tasalaatuista.
Karvi, koulutuksen arviointikeskus toteutti 2017 2,5 vuotta voimassa olleen lain toteutumisesta selvityksen.
Selvitys osoittaa lailla olleen kokonaisuutena myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin kaikilla kouluasteilla. Selvityksen mukaan lain mukaiset toimintatavat eivät kuitenkaan ole vielä juurtuneet koulu- ja oppilaitosyhteisöissä kattavasti. Haasteena on opetushenkilöstön opiskeluhuollollisen tietämyksen puute sekä kaikkia opiskeluhuollon toimijoita koskeva lain soveltamisohjeiden huono tuntemus, minkä ovat osoittaneet osana lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE) toteutetut alueelliset koulutuskierrokset.
Opiskeluhuoltopalvelut saadaan selvityksen mukaan pääsääntöisesti määräajassa, mutta saatu tuki koetaan osin riittämättömäksi.
Koulupsykologeja on palkattu lain myötä lisää, mutta vajetta suosituksiin nähden on silti niin kuraattoreiden, psykologien kuin kouluterveydenhoitajienkin osalta.
Psykologi- ja kuraattoripalvelut on järjestetty kirjavasti – kaikissa kouluissa niitä ei ole. Tämä ei edistä oppilaantuntemusta tai oppilaan näkökulmasta matalaa kynnystä kertoa huolistaan ja saada niihin apua.
Yhteisölliseen opiskeluhuoltoon käytetty aika on hieman lisääntynyt, mutta edellyttää sekin vielä vahvistamista.
Lisäksi opiskeluhuoltopalveluiden tiedottamisessa opiskelijoille on parannettavaa. Opiskeluhuoltoryhmien organisoimisessa on myös eroja ja oppilaiden ja opiskelijoiden edustus niissä on harvinaista.
Meillä on siis laki, jossa on paljon tarvittavia toimenpiteitä, mutta jonka toteutus ontuu. Oli kyse sitten kuntien heikosta taloustilanteesta tai osaamisen tai hyvän johtamisen puutteesta, lisätoimia tarvitaan pian.
Painopisteen siirtoa korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevään pitää jatkaa. Yhteisölliseen työhön tarvitaan lasten, nuorten ja vanhempien aitoa osallisuutta. Yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon hyvää vuorovaikutusta ja oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksien tuntemista ja toteuttamista.
Tarvitsemme keinoja vaikuttaa kouluyhteisön ilmapiiriin siten, että lapset ja nuoret uskaltavat ja haluavat kertoa huolistaan, omista tai kaverin jo silloin, kun ne ovat vielä pieniä.
Kunnissa pitää olla myös tilaa erilaisille ja erityisosaamisen tuomiselle kouluihin, ratkaisuille lain edellyttämien vaatimusten toteuttamisen lisäksi. Uskon, että tahto taata jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen ja hyvä oppimis- ja kasvuympäristö on yhteinen.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen on oppimisen edellytys ja lapsen ihmisoikeus.
