Näin vaalien alla ja taloudellisen matalapaineen aikana puolueet ovat esittäneet leikkauslistoja valtion talouden tasapainottamiseksi. Perinteisesti esiin on nostettu jälleen leikkaukset kehitysapumäärärahoihin.
Kehitysyhteistyö on helppo kohde. Kansalaiset voi saada uskomaan, että kun vähennämme kehitysyhteistyöstä, se ei näy omassa kukkarossa tai elämässä. Maailman parantaminen voi odottaa parempia taloudellisia aikoja.
Mielikuva on virheellinen, mutta se uppoaa.
Sen sijaan, että mietimme miten leikata kehitysyhteistyömenoja meidän tulisi ajatella, kuinka kehitysyhteistyötämme voi kehittää. Miten työmme olisi vaikuttavampaa, tuloksellisempaa ja kohdistuisi kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleviin.
Ei ole myöskään kiellettyä ajatella sitä, miten suomalaista osaamista voidaan hyödyntää vaikuttavasti. Vaikuttavan, tuloksellisen ja ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön oheistuotteena voi myös aueta uusia vientinäkymiä ja kohteita, jotka parantavat omaakin talouttamme ja työllisyyttämme.
”Onko tämä koulu taivas – ei, se on Suomi”. Näin otsikoi kirjoituksensa amerikkalainen ammattijärjestöjohtaja muutamia viikkoja sitten. Suomen vierailunsa aikana hän oli vakuuttunut täydellisesti suomalaisten opettajien osaamisesta ja taidoista.
Ay-johtaja toki näki suomalaiseen koulutukseen kohdistuneet säästöt ja supistamispaineet. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että suomalaisilla opettajilla ja opettajakoulutuksella on vielä paljon annettavaa maailmalle ja koulutuksen kehittämiselle.
Suomalainen opettajakoulutus ja opettajien osaaminen ovat olleet maailman valokeilassa sen jälkeen, kun OECD aloitti Pisa-arviointinsa. Suomi ei ole riittävästi hyödyntänyt tätä saamaansa tunnustusta.
Kansainvälisille vieraille esitellään ylpeänä koulutusjärjestelmäämme, asiantuntijoitamme pyydetään maailmalle luennoimaan, muutamia koulutusvientihankkeita on viritetty.
Tämä ei riitä. Koulutusosaamisen vahva hyödyntäminen sekä kehitysyhteistyössä että koulutusvientinä on jäänyt liian vaisuksi.
Suomen kehitysyhteistyön vahvaksi painopisteeksi on otettava koulutus. Koulutus on inhimilliseen pääomaan sijoittamista. Koulutus on investointi tulevaisuuteen ja se kantaa kauas yhteiskunnan muussakin kehittämisessä ja vakauttamisessa.
Meillä on taitavia opettajia ja opetusalan ammattilaisia, tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka voivat osallistua koulutusalan kehitysyhteistyöhön. Osaamista on myös oppimateriaaleissa ja oppimisympäristöissä. Tälle asiantuntijajoukolle tulee antaa mahdollisuus kehittää koulutusta muuallakin kuin Suomessa.
Kehitysyhteistyössä ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tarpeellinen painopiste. Vahvistamalla kansalaisten ammatillista osaamista ja opintojen linkittymistä työelämän tarpeisiin vaikutetaan maan omaan mahdollisuuteen kehittää yrittäjyyttä, tuotantoa ja taloutta.
Maailmassa on tämän vuosikymmenen kuluessa yli miljardi nuorta, jotka pyrkivät siirtymään työelämään. Sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy etenkin toisen asteen koulutuksessa, vaikka juuri naisten koulutus on tehokas keino köyhyyden kierteen katkaisemiseen.
Humanitaarisen avun tarve on kasvanut viime vuosina, yhä useamman lapsen tai nuoren koulunkäynti keskeytyy pitkäksikin aikaa. Mahdollisimman nopea paluu kouluun tai opintoihin lisää lasten ja nuorten hyvinvointia konflikti- ja katastrofitilanteessa ja antaa uskoa tulevaan.
YK:n vuosituhattavoitteiden myötä peruskouluun pääsy vahvistui harppauksin. Tänä vuonna neuvoteltaviin kestävän kehityksen tavoitteisiin halutaan nostaa mukaan koulutuksen laatu. Ei riitä, että lapsi tai nuori pääsee kouluun, siellä täytyy myös oppia. Opettajankoulutuksen tarve on suurta. Tässä jos missä Suomella on osaamista.
Parin viime vuoden aikana on yhdessä opetus- ja ulkoministeriöiden, opetushallituksen, Cimon, yliopistojen opettajankoulutuslaitosten ja järjestöjen kanssa kehitelty Opettajat ilman rajoja -verkostoa, jossa Kirkon Ulkomaanapu on toiminut sihteeristönä.
Hanke on herättänyt suurta mielenkiintoa opettajien ja opetusalan asiantuntijoiden piirissä. Tällaista verkostomaista, osaamista yhdistävää toimintatapaa tarvitsemme mennessämme maailmalle.
Suomen virallisessa kehitysyhteistyössä pitäisi lähteä vahvasti ja rohkeasti keskittymään koulutukseen opettajat ilman rajoja -teemalla ja hengessä. Monissa kehitysmaissa koulutuksen kehittämiseen tarvitaan apua ja tukea opettajakoulutuksen, koulutusjärjestelmän ja opettajan työn kehittämisessä sekä hallinnon ja ohjausjärjestelmien rakentamisessa.
Suomi yltää tällä hetkellä kehitysyhteistyömäärärahoissaan noin 0,47 prosenttiin ja olemme varsin kaukana YK:ssa sopimastamme tavoitteesta, 0,7 prosentista bruttokansantulosta.
Tällä rahalla on tehtävä entistä laadukkaampaa tulosta. Valitaan Suomen kehitysyhteistyölle selkeä ja voimakas painopiste – koulutus.
Ritva Semi, erityisasiantuntija, OAJ
Inka Hopsu, yhteyspäällikkö, Kirkon Ulkomaanapu
Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 11.4.2015
