Eduskunnan puhemiehelle
Afganistan on toiminut historian saatossa useaan otteeseen kansainvälisen suurvaltapolitiikan, ja valitettavasti myös voimapolitiikan, näyttämönä. Useita vuosia kestäneet sotilas- ja siviilikriisinhallinnan operaatiot, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat pyrkineet jälleenrakentamaan sotien runtelemaa maata, mutta vakaata rauhaa ja turvallisuutta ei ole useista ponnisteluista huolimatta onnistuttu luomaan. Viimeisimpänä yrityksenä on ollut Yhdysvaltojen hallinnon ja Taleban-ääriliikkeen rauhanneuvottelut, joiden onnistumisesta ei ole näkynyt vahvoja merkkejä.
Turvallisuustilanteen heikkoutta kuvaavat järkyttävät uutiset viimeaikaisista aseellisista iskuista. Toukokuussa uutisoitiin aseellisesta hyökkäyksestä Kabulissa sijaitsevan sairaalan synnytysosastolle, jossa 24 ihmistä tapettiin. Uhrien joukossa oli muun muassa äitejä, vastasyntyneitä lapsia ja sairaalan henkilökuntaa. Samana päivänä toteutettiin niin ikään yli 20 kuolonuhria vaatinut itsemurhaisku Nangarharin maakunnassa pidetyissä hautajaisissa.
Afganistanissa on yksilön perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta useita epäkohtia, mutta erityisesti vähemmistöjen asema on ollut maassa huono jo pitkään. Pitkälti keskisessä Afganistanissa asuvat hazarat ovat saaneet osakseen räikeitä ihmisoikeusloukkauksia erityisesti talebanien, mutta myös Isis-terroristijärjestön paikallishaarojen osalta. Hazarat ovat etnisen ja uskonnollisen taustansa takia kohdanneet vainoa ja syrjintää jo vuosisatojen ajan, hazaroja on luonnehdittu jopa ”Afganistanin syrjityimmäksi ja vainotuimmaksi vähemmistöksi”.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan rekisteröityjä afgaanipakolaisia on maailmassa yhteensä yhä noin 2,7 miljoonaa, sisäisten pakolaisten määrän ollessa myös hyvin suuri. Naapurimaa Iraniin on paennut ja muuttanut vuosien saatossa lukuisia afgaaneja, myös hazaroja. Eri arvioiden mukaan Iranissa on noin miljoona afgaanipakolaista ja karkeasti arvioituna noin 2,5 miljoonaa afgaanisiirtolaista. Afgaanipakolaisten ja siirtolaisten vaino ja syrjintä on jatkunut myös Afganistanin rajojen ulkopuolella. Ihmisoikeusjärjestöt ovat ottaneet kantaa toukokuiseen tapaukseen, jossa Iranin turvallisuusviranomaisia on syytetty muun muassa rajan yli tulleiden afgaanien pidättämisestä, pahoinpitelystä ja hukuttamisesta valtioiden välillä kulkevaan Hari-jokeen. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on vaatinut perusteellista selvitystä ja tutkintaa tapahtuneesta. Epäilty tapaus on vain pieni esimerkki pitkään jatkuneesta afgaanien kaltoinkohtelusta Iranissa.
Hazarat ovat hakeneet turvaa myös Suomesta. Vuonna 2018 Yleisradion haastattelussa Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja arvioi, että noin 80 prosenttia Afganistanista tulleista turvapaikanhakijoista on hazara-vähemmistöön kuuluvia. Merkittävä osa kielteisistä turvapaikkapäätöksistä kohdistuu ja on kohdistunut tähän vainottuun ja syrjittyyn vähemmistöön.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä afgaanipakolaisten ja erityisesti hazara-vähemmistön tilanteen parantamiseksi Afganistanissa ja sen naapurimaissa ja
miten tätä kehitystä ja hazaroiden turvallisuutta tuetaan kansainvälisellä yhteistyöllä?
Helsingissä 03.07.2020
_______________________________
Inka Hopsu [Vihreä eduskuntaryhmä]
Iiris Suomela [Vihreä eduskuntaryhmä]
