Tänä vuonna moni on ollut ylpeä suomalaisuudestaan ja toimivasta yhteiskunnastamme, mutta hieman murheellisemmasta syystä – maailmanlaajuisen pandemian tilastoja vertaillessaan. Olemme onnistuneet pitämään pandemiaa aisoissa paremmin kuin moni muu maa. Samalla tilanne on kuitenkin herättänyt oikeutettua ja syvää huolta siitä, kuinka paljon ja helposti oikeuksiamme voi rajata, kuten estää hoivakodeissa olevia vanhuksia ja vammaisia tapaamasta läheisiään. Suomalaisen yhteiskunnan vahva luottamus viranomaisiin on kuitenkin kestänyt ja auttanut toimissa.
Meille suomalaisille rakas luonto on tuonut voimia ja virkistystä monelle tänä poikkeuksellisena vuonna. Luonnonsuojelu on edennyt myös hallituksen toimin ja ehkä voikin toivoa, että koronavuoden muistoksi saamme päätöksen kahdesta ministeri Mikkosen esittämästä kansallispuistosta, Sallaan ja Evolle. Lähiluontokohteet ovat käyneet tutuiksi niillekin, jotka eivät niitä olleet ennen löytäneet, kesämökit ja koirat ilahduttavat yhä useampaa suomalaista perhettä.
Kaikilla ei mene tässä yhtenäiskulttuurissa kuitenkaan yhtä hyvin. Monesti kriisin tullen heikoimpien asema heikkenee entisestään. Siksi vielä aiempaa tärkeämpää on huolehtia hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudesta ja pitää kiinni tasa-arvonajatuksesta, jossa heikommista huolehditaan, oli kyse sitten vaikka asunnon tai ruuan puutteesta tai pahoinvoinnin perheessä lisäämästä väkivallasta.
Etäkoulu, harrastusten sulkeutuminen, kesätöiden katoaminen ovat muuttaneet monen nuoren elämää. Uudelle paikkakunnalle muuttanut opiskelija ei olekaan löytänyt ystäviä, korkeakoulun päättänyt ei ole päässytkään töihin, ylioppilas ei saanut opintojensa päätösjuhlia. Nuorten elämänusko ja optimismi ovat yhteiskuntaa kannattelevia, uudistavia ja kehittäviä voimia, niiden säilymiseksi meidän on tehtävä parhaamme.
Kaikki täällä asuvat tulee ottaa mukaan yhteiskuntamme rakentamiseen, oli sitten kyse täällä syntyneestä tai tänne muuttaneesta. Pienenä maana tarvitsemme jokaisen taidot, tiedon, onnistumisen halun käyttöön. Kielitaito, leimaavat asenteet ja jäykät järjestelmät eivät saa olla esteenä. Toiseuttamisen sijaan meidän tulee toimia aidosti yhdessä ja jokaisen on kannettava ja voitava kantaa kortensa kekoon.
Yksinäisyys on monen suomalaisen murhe, mutta meillä jokaisella on mahdollisuus toimia sen lieventämiseksi. Tänä itsenäisyyspäivänä kysy vaikka vähän vieraammankin vointia ja kuulumisia. Myös perinteet riemastuttavat, juhlistavat ja kannattelevat. Minä sytytän kaksi kynttilää ikkunalle, mikä on sinun perinteesi?
Hyvää itsenäisyyspäivää! Glad självständighetsdag!
Inka Hopsu
Kansanedustaja (Vihr.)
Espoon kaupunginvaltuuston 2. vpj
