Arvoisa puhemies,
Koulussa historiaa opiskellessa sitä mietti, mitä aikalaiset näkivät ja ymmärsivät kulloinkin käsillä olleesta muutoksesta, mikseivät esimerkiksi pontevammin pyrkineet estämään kansanmurhia tai vähemmistöjä sortavien vallanpitäjien nousua.
Se maailma, jossa me 70-luvulla syntyneet saimme kasvaa, on murroksessa. Demokratian globaali heikkeneminen on jatkunut lähes kaksi vuosikymmentä, ja yli 70 % maailman väestöstä elää nyt autoritaarisissa valtioissa tai demokratiakehityksen taantumassa. Ilmiö näkyy kansalaisoikeuksien rajoittamisena, populismin nousuna ja keskinäisen luottamuksen murenemisena.
Tämä muutos ei tapahdu itsestään. Niin Kiinassa kuin USA:ssa on vallassa ajattelu, jossa liberaali demokratia nähdään heikkoutena tai vastustuksen kohteena.
Sääntöpohjaista maailmanjärjestystä murennetaan. Esimerkistä käy, kuinka Kiina vielä Venäjän anneksoidessa Krimin 2014 ilmaisi syvän huolensa ja vaati diplomaattisia toimia. Täysimittaisen hyökkäyssodan alkaessa Ukrainaan samaa reaktiota ei enää nähty.
Kuten selonteko toteaa: ”Maailmaa määrittävät yhä enemmän valta, voima ja kilpailu, (usein sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän kustannuksella).”
USA on antanut Israelille lähes vapaat kädet Palestiinan tuhoamisessa ja Etelä-Libanonin pommittamisessa. Se ei ole edes pyrkinyt hakemaan YK:n mandaattia toimilleen Iranissa tai Venezuelassa. Puheet Grönlannin ja Kuuban valloittamisesta osoittavat yhteisistä sopimuksista piittaamatonta omien intressien ajamista.
Selonteon arvio Yhdysvaltojen muuttuneesta toimintalogiikasta presidentti Trumpin toisella kaudella kuvaa todellisuutta aiempaa suoremmin, mutta yhä diplomaattisesti. Emme saa nojata liian toiveikkaaseen ajatukseen siitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan suhde olisi ennallaan. Näin ei ole. Yhdysvaltojen nykyistä suuntaa ja sen vaikutuksia Euroopan ja koko maailman turvallisuuteen ja vakauteen pitäisi arvioida vielä realistisemmin. Liittolaisemme on ennalta arvaamaton ja Euroopan turvallisuutta haastava.
Vår globala säkerhet hotas också av förlust av biologisk mångfald och klimatkrisen. Det mer och mer sannolika kollapset av AMOC-systemet hotar sätten på vilka vi lever här i norr.
(Globaalia turvallisuuttamme uhkaavat myös luontokato ja ilmastokriisi. AMOC-järjestelmän aiempaaa todennäköisempi romahdus uhkaa nykyisenlaista elämää täällä pohjoisessa.)
Nämä kriisit vaativat yhteisiä toimia ennaltaehkäisyyn ja varautumiseen ja niiden aiheuttaman turvallisuusuhan ei olisi suonut puuttuvan selonteosta.
Tällaisessa maailmassa tarvitaan kv-oikeuden ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vahvaa puolustamista. Realismiakin tarvitaan, mutta se ei saa tarkoittaa käsien nostamista pystyyn.
USA:n vetäessä kehitysrahoitusta pois YK-järjestöiltä ja maailman köyhimmiltä, Euroopan rooli korostuu.
Ennakoitava, luotettava EU onkin viime aikoina ollut kaivattu ja arvostettu kumppani. Kauppasopimuksia on saatu maaliin mm. Intian ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa (Intia, Mercosur), sillä epävarmuudet osuvat muihinkin kuin Eurooppaan. Uudet kumppanuudet, kuten yhteistyön tiivistyminen Kanadan, Japanin, Etelä-Korean kanssa voivat olla Euroopan uusia mahdollisuuksia.
EU:n laajentuminen on mahdollisuus koota demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavia, eurooppalaiseksi identifioituvia maita ja kansalaisia yhteen, mutta samalla pitää varmistaa EU:n päätöksentekokyvyn toimivuus. Ulkovalloilla ei pitäisi olla kiristysruuvia Euroopan sisällä, ei fossiiliriippuvuuden muodossa, eikä ääriliikkeitä lietsoen. On hyviäkin uutisia – Unkarin kansa osoitti, kuinka se halusi palauttaa oikeusvaltion ja maansa eurooppalaiseen perheeseen, ja onnistui siinä. Tämä luo toivoa laajemminkin.
Sota Euroopassa on syystä saanut Euroopan varpailleen. On selvää, että Euroopan vahvempaa puolustuksellista itsenäisyyttä ja tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä tarvitaan. Mutta se ei yksinään riitä. Riippuvuuksia yksittäisistä maista pitää purkaa niin maksujärjestelmien, pilvipalveluiden kuin kriittisten mineraalien osalta. Tämä ei onnistu ilman vahvempaa taloutta ja kilpailukykyä osaamisessa.
APM,
Selonteossa esitetään poliittinen sitoumus, ettei Suomi aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana, ja ettei Suomesta tule ydinasevaltiota. Vihreille tämä poliittinen sitoumus ei ole riittävä. Poliittinen sitoumus on aivan liian helppo muuttaa kulloisenkin hallituksen tahdon mukaan. Ydinaseiden maahan tuomisen, valmistamisen ja hallussapidon osalta rajoituksen tulee säilyä edelleen lain tasolla.
Debatti:
Suomen tulee vahvasti puolustaa sääntöpohjaista monenkeskistä sopimusjärjestelmää. Järjestelmä on paljon enemmän kuin vain valtiojohtajien yhteislausumia: se on yhdessä sovittuja pelisääntöjä – ja seuraamuksia niiden rikkojille. Sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan kaikkialla maailmassa – Ukrainassa, Gazassa, Iranissa, Sudanissa – tulee tutkia ja niihin syyllistyneet tulee saattaa vastuuseen. Tutkintoja odottaessa kansainvälisen yhteisön on luotava riittävää painetta vääryyksien lopettamiseksi. Tämä on meidän sukupolvemme aika kantaa vastuuta.
Sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen tarkoittaa paitsi Yhdistyneiden kansakuntien tukemista myös YK-järjestelmän kehittämistä toimivammaksi ja globaalisti tasa-arvoisemmaksi. Suomen tulee osallistua YK:n uudistamiseen tähtäävään työhön aloitteellisesti. erityisesti YK:n erillisjärjestöjen tärkeä työ ja toimintaedellytykset pitää turvata. Tätä tavoitetta Suomen on tuettava myös omalla rahoituksellaan.
