Arvoisa puhemies! Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille.
On tärkeää, että voidaan käydä yhteiskunnallista keskustelua puolustuksesta, kasvavasta puolustusteollisuuden alasta ja tästä kaikesta nopean ulko- ja turvallisuuspoliittisen muutoksen aikana. Keskustelun ei soisi olevan politisoitunutta ja kärjistynyttä. Kaikilla lienee yhteinen maali Suomen ja globaalin turvallisuuden vahvistumisessa.
Suomen turvallisuus pohjaa niin vahvaan puolustukseen kuin sääntöpohjaiseen järjestelmään. On selvää, että valikoiva suhtautuminen kansainvälisten normien soveltamiseen syö sääntöpohjaisen järjestelmän uskottavuutta ja näin myös meidän turvallisuutta. Puolustusvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että EU:n puolustusvalmiushankkeita koskeva sääntely edellyttää jatkossa laajempaa kestävyyteen, vastuullisuuteen ja riskienhallintaan liittyvää arviointia kuin mitä Suomessa tällä hetkellä tehdään. Aloitteen ehdottamaan lainvalmisteluun ryhtymällä voimme vaikuttaa ja valmistautua juuri tähän. On tärkeää vahvistaa EU:n puolustuksen itsenäisyyttä.
___________________________________________________________________________________________________________________________
Arvoisa puhemies! Laki särmään ‑kansalaisaloite esittää, että myös puolustushankinnoissa huomioidaan jatkossa ihmisoikeudet, kansainvälinen humanitäärinen oikeus sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset lähtökohdat. Kannatan aloitetta, ja mielestäni iso osa aloitteen vaatimuksista toteutuu jo, ainakin osittain. Ulkopoliittista harkintaa tehdään. Emme esimerkiksi harkitse hankintojen tekemistä vaikka Iranista tai Pohjois-Koreasta. Suorituskyvyt näyttäytyvät ostoissa silti pääkriteereinä. Myös vihreän ryhmän mielestä aloitteen esitykset ovat kannatettavia. Suomen turvallisuus ei perustu vain sotilaalliseen pelotteeseen vaan vahvasti myös sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestelmään. Omilla toimillamme voimme vahvistaa sääntöpohjaisen järjestelmän vahvuutta ja uskottavuutta. On meidän eurooppalaisten arvojen mukaista, ettemme osta aseita hyökkäyssotaa käyviltä, kansaansa sortavilta tai esimerkiksi kansanmurhaan syyllistyviltä mailta.
Kuten ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan totesi, yhtenäinen lainsäädäntö EU-maissa mahdollistaa myös yhteishankintojen toteuttamisen EU:n sisällä. Suomen onkin omalla toiminnallaan syytä pyrkiä vaikuttamaan ja valmistautumaan myös EU-tason sääntelyyn ja standardeihin. Euroopan unioni on jo aiemmin asettanut muiden pakotteiden ohella puolustustarvikkeiden tuontikieltoja maille, joiden toimet rikkovat kansainvälistä humanitääristä oikeutta. EU on esimerkiksi asettanut Venäjän asekauppakieltoon sen hyökättyä Ukrainaan. Ja jo vuonna 2002 Euroopan parlamentti äänesti myös sen puolesta, että Israel ja Palestiina asetetaan asekauppakieltoon. Liiallinen riippuvuus yksittäisistä toimittajista on jo nyt tunnistettu riski. Eurooppalaisten puolustuspanostusten kasvu voi jatkossa avata uusia ja luotettavampia hankintakanavia. Euroopan puolustuksen kestävyyden ja itsenäisyyden vahvistamisen tulee olla tavoitteina.
Edustaja Holopaisen lausumissa esitetään, että hallitus arvioisi jatkossa puolustushankintojen pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumatilaan. Tulisi myös arvioida tilanteita, joissa toimittajamaahan liittyvät poliittiset, oikeudelliset tai kansainväliset kriisit voivat vaikuttaa hankintojen elinkaaren aikaiseen toimitusvarmuuteen, ylläpitoon ja tekniseen tukeen. Lausumassa 3 esitetään, että hallitus ottaa puolustushankintojen valmistelussa huomioon sen, että tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta voi olla merkittävää. Liiallisten toimittajariippuvuuksien huoltovarmuutta heikentävät vaikutukset olisi huomioitava hankintakilpailuissa. Tässä edellä edustaja Garedewin puhe oli mielestäni esimerkki sellaisesta silmien sulkemisesta, jossa riskejä ei huomioida, ja se ei kyllä vahvista Suomen turvallisuutta.
Arvoisa puhemies! Nykyinen hankintalainsäädäntö painottaa suorituskykyä, hintaa ja huoltovarmuutta. Juuri huoltovarmuuden näkökulmasta on kuitenkin olennaista, millaisista maista hankintoja tehdään. Puolustushallinnon hankintojen on poliittisten linjausten ohella syytä perustua selkeästi määriteltyihin lainsäädännöllisiin periaatteisiin, Suomen puolustusjärjestelmän suorituskykyvaatimuksiin ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen, kuten myös ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan. Nyt laissa julkisista puolustushankinnoista ei säädetä velvollisuudesta huomioida hankintamaan ihmisoikeustilannetta tai ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä laajemmin. Ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa kuitenkin todetaan, että nykyinen lainsäädäntö ei estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten arvioiden tekemistä. Tämän nyt jo useimmiten toteutuvan harkinnan edellyttäminen on aloitteen tärkeä ydin. Jos toimittajamaa rikkoo kansainvälistä oikeutta ja joutuu pakotteiden kohteeksi, vaarantuvat myös Suomen toimitusketjut. Kuten puolustusvaliokunnan mietinnössä ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todetaan, olemme riippuvaisia globaaleista toimitusketjuista jo nyt.
Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite puolustushankintojen sääntelystä on arvokas keskustelunavaus. Nykylaissa ei velvoiteta huomioimaan ihmisoikeustilannetta, silti Suomea sitovat kansainvälinen oikeus, pakotteet ja EU-päätökset. Käytännössä nämä kysymykset ovat jo osa toimintaympäristöämme. Oma-aloitteinen toiminta olisi sekä Suomen maakuvan mukaista että antaisi meille mahdollisuuden toimia ennakoivasti ja kansallisin ehdoin sen sijaan, että muutokset tehtäisiin myöhemmin ulkoisen sääntelypaineen alla.
Arvoisa puhemies! Vihreät tukevat kansalaisaloitetta. Vastuullinen ja kestävä puolustuspolitiikka edellyttää, että emme vahvista toimillamme kansainvälisen oikeuden rikkomista. Tämä ei ole vain arvokysymys. Kun sitoudumme hankinnoilla vuosikymmeniksi, meidän on arvioitava toimittajien luotettavuutta, syntyviä riippuvuuksia ja niiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Hyrkön esitystä, että eduskunta hyväksyy kansalaisaloitteen ja edellyttää hallituksen ryhtyvän tarvittaviin lainsäädäntötoimiin.
