Hyvät valtuutetut,
”Espoossa jokainen nuori työllistyy.” Tämä tavoite löytyy Espoon Nuorten työllisyyden edistämisen ohjelmasta 2025-2029. Olemme siis asettaneet varsin kunnianhimoisen tavoitteen ja hyvä niin.
Ohjelman painopisteet ovat: varhainen tuki, siirtymä koulutuksesta työelämään ja työttömyyden pitkittymisen ehkäisy.
Valitettavasti emme vielä näissä tavoitteissa onnistu.
2020 asetimme Espoossa tavoitteeksi strategiaan puolittaa nuorisotyöttömyys. Tuolloin työttömiä nuoria oli 5280. Nyt alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on 6583, ja työttömiä ja lomautettuja lähes 4000. 2020 strategia-tavoitetta ei saavutettu. Toimenpiteenä oli mm. Ohjaamo-palveluihin panostaminen. Ihan hyvä tavoite jatkaa yhäkin.
2010-luvun vaihteessa käynnistettiin eurooppalaisena prosessina nuorten yhteiskuntatakuu. Suomessa otettiin käyttöön nuorisotakuu ja se on yhä lakiin nojaava velvoite. Muistamme nuorisotakuun varmaan parhaiten lupauksesta tarjota nuorelle työ- tai koulutuspaikka tai muu palvelu kolmen kuukauden kuluessa. Tästä on yhä pidettävä kiinni.
Nuorisolaki velvoittaa meitä kuntia ja valtiota monialaiseen yhteistyöhön, syrjäytymisen ehkäisyyn, järjestämään nuorisotyötä ja työpajatoimintaa. Tällä hetkellä on otettu käyttöön myös uudemman kerran erilaisia nuorten rekrytointitukia ja valtion tasolta nuorisosetelimalli. Malleja ollaan toivottavasti valmiita kehittämään hyvin nopeasti, kun palautetta niiden toimivuudesta saadaan. Kerralla ei varmasti löydetä toimivimpia malleja ja pieniä duubioita ainakin itsellä on, että tämän hetkinen Espoon rekrytointituki toimisi riittävästi näin vaikeassa työllisyystilanteessa.
Vaikea työllisyystilanne puolustaisi palkkatuen vahvempaa jatkoa, työpajapaikkojen lisäämistä ja työpajajaksojen pidentämistä. Valitettavasti hallitus kertoi ajavansa alas kuntouttavan työtoiminnan. Sitä moni nuorikin tarvitsisi. Nuorelle pitäisi turvata yhteisö, joka ehkäisee syrjäytymistä.
Tarvitaan myös nuoren tilanteeseen sopivia koulutuspaikkoja ja ohjausta sekä toimivaa tukea, jotta koulupolulta ei pudota. Oppivelvollisuuden laajennuksen myötä pudokkuuden ajankohta on siirtynyt peruskoulun ja toisenasteen nivelvaiheesta eteenpäin toiselle asteelle ja tuva-koulutukseen. Onkin oleellista varmistaa, että riittävä tuki ja sopiva koulutusmuoto löytyy sieltä jokaiselle.
