Tänään Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta käsittelee tärkeää toimenpideohjelmaa lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Jos ehditte, lukekaa ja laittakaa kommentteja.
Tavoitteet ja tekijät toimenpideohjelmalle nousevat Espoo tarinasta:
Perheen taustasta tai varallisuudesta riippumatta kaikki espoolaiset lapset ja nuoret saavat terveistä, turvallisista ja innostavista päiväkodeista ja kouluista hyvät lähtökohdat
elämään, jatko-opintoihin ja työhön. Lisäksi lasten ja nuorten pahoinvointia ennaltaehkäistään perheiden tukemisella, oikea-aikaisilla palveluilla ja eri tahojen yhteistyöllä.
Ohjelma jakaantuu neljään osa-alueeseen:
1. Lapsiperheköyhyyden riskitekijöihin vaikuttaminen
Luvussa nostetaan esiin keskeisiä tekijöitä, joiden on todettu tutkimusten mukaan aiheuttavan riskejä köyhyyteen ajautumiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa ammatillisen koulutuksen puuttuminen, työttömyys, matalapalkkaisuus, ensisijaisten etuuksien riittämättömyys, yksinhuoltajuus, monilapsisuus, maahanmuuttajuus, kalliit asumiskulut ja erilaiset elämänkriisit.
Osallistuva Espoo ohjelmasuunnitelman mukaan kaupungin kasvun suurimmat haasteet liittyvät siihen miten uudet asukkaat kiinnittyvät Espooseen ja asuinalueeseensa. Espoon vuosittaisesta väestönkasvusta noin 70 % on vieraskielisiin muuttajiin perustuvaa, Vieraskielisten osuus kaupunkilaisista on kasvanut noin prosenttiyksikön vuodessa. Lapsiperheköyhyys koskettaa suhteellisen suurta osaa maahanmuuttajaperheitä. Vuosina 2014 – 2016 alle 18 vuotiaista espoolaisista Suomen kansalaisista alle 8 % on ollut toimeentulotuen piirissä, kun ulkomaalaisten kohdalla osuus on ollut noin 40 %.
2. Osallisuus- ja sosiaalinen liikkuvuus
Ohjelman toisessa luvussa tuodaan esille niitä vaikutuksia, mitä köyhyydellä on lasten ja lapsiperheiden sosiaaliseen osallisuuteen sekä hyvinvointiin.
Espoon tarinassa tavoitteeksi on asetettu, että kaikki espoolaiset lapset ja nuoret saavat perheen taustasta tai varallisuudesta riippumatta päiväkodeista ja kouluista hyvät lähtökohdat elämään, jatko-opintoihin ja työhön.
Kaikille tarjottavat ja toisiaan täydentävät perusturvajärjestelmät ovat tehokkain tapa lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja lasten tasa-arvon toteutumiseen. Eriarvoisuuden kaventamisessa tulee huomioida suhteellisen universalismin periaate: toimien on oltava suunnattu kaikille, mutta laajuudeltaan ja voimakkuudeltaan oikeassa suhteessa sosiaalisen aseman heikkouteen. Koulutus periytyy vahvasti vanhemmilta lapsille. Päiväkodeissa ja kouluissa luodaan perusta koulutuksen kautta syntyvälle sosiaaliselle liikkuvuudelle. Sosiaalisen liikkuvuuden edistämiseksi tulee myönteistä erityiskohtelua kohdentaa yhä paremmin.
3. Vähävaraisten vanhempien jaksamisen tuki
Kolmas luku tuo esille millainen riskitekijä toimeentulosta aiheutuva huoli on niin vanhempien kuin lasten hyvinvoinnille. Kansallisessa HuosTa -hankkeessa, jossa tutkittiin huostaanottojen syitä ja seurauksia, havaittiin lasten sijoitusten taustalla olevan usein köyhyyttä ja työttömyyttä.
Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä kaikista lapsiperheistä on kasvanut viime vuosina. Espoon toimintaa ohjaavissa ohjelmissa on vähän toimenpiteitä, jotka kohdistuisivat vähävaraisten lapsiperheiden vanhempien tukemiseen.
4. Osallistumisen ja harrastamisen tukeminen
Neljännessä luvussa tuodaan esille, miten köyhyys rajoittaa arjen ja osallistumisen mahdollisuuksia ja altistaa lapsia kiusaamiselle.
Espoossa on tarjolla paljon matalan kynnyksen harrastustoimintaa lapsille ja varhaisnuorille. Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää lasten ohjautumiseen harrastusten piiriin. Yli 16 vuotiaiden matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia tulisi myös lisätä.
Ohjelmassa on paljon hyvää sisältöä ja on todella tervetullutta, että lapsiperheköyhyyttä käsitellään kaupungissa yhdessä kaikkien toimijoiden kanssa.
Ajattelin tarttua ainakin yhteen akuuttiin asiaan. Kun eduskunnan sivistyslakivaliokunta hylkäsi eilen kansalaisaloitteen toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta, on entistä tärkeämpää, että me kunnissa selvitämme, millaisia konkreettisia vaihtoehtoja me näkisimme toisen asten koulutukseen osallistumisen ja maksuttomuuden helpottamiseksi. Näistä on sitten seuraavalle hallitukselle jo jotain pohjaa lähteä toteuttamaan niin maksuttomuutta kuin toisen asteen opintojen suorittaneiden osuuden kasvattamista.
Toinen tärkeä asia, on seurata hyvän ohjelman toteutumista tarkasti, jotta voimme nopeasti reagoida, jos havaitaan, että tavoitteet eivät etene.
http://espooprodfi.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2019465858-3