Vuonna 2030 Espoo on luova ja rohkea kulttuurikaupunki

Valtuustopuhe KulttuuriEspoo 2030 -ohjelmasta 9.11.2015

Hienoa, että saamme monipuolisen, avarakatseisen ja rohkeasti tulevaan suuntaavan kulttuuriohjelman. Ohjelmassa kulttuurin rooli nähdään ilahduttavan laajalla tavalla ja kulttuuri linkitetään hienosti ihmisten hyvinvointiin ja arkeen. Onnittelut Susanna Tommilalle ja tiimilleen valmistelusta!

On hyvä, että ohjelmaa tehdessä on pohdittu tulevaisuuden megatrendejä ja kaupunkikehitystä.

Ohjelmassa siteraattu kaupunkitutkija Landryn malli uudesta “3.0. kaupungista”, 2010-luvun kaupunkikulttuurista on erittäin mielenkiintoinen. Se nostaa esimerkiksi seuraavia huomioita:

“kokeminen on tärkeää, poikkihallinnollinen yhteistyö on tapa työskennellä, start up-kulttuuri on ominaista, luodaan kulttuurisia fyysisiä tiloja, joissa ihmiset voivat toteuttaa luovuuttaan, ns. kolmas tila kodin ja työpaikan ulkopuolella, popup-kulttuuri, hyödynnetään erilaisia osallisuuden keinoja, asukkaiden oma aktiivisuus”

Nämä ovat juuri niitä toiveita ja ajatuksia, joita kuntalaisilta kulttuurin suhteen on viime aikoina tullut ja tämän suuntaista kehitystä on ilo olla viemässä eteenpäin.

Ohjelmassa todetaan, että kulttuurin tuottamista ohjaavat lainsäädännön lisäksi muut yhteiskunnalliset arvot, kuten tasapuolisuuden edistäminen.

Viiden kaupunkikeskuksen Espoossa onkin tärkeä huolehtia, että kuntalaisilla on tasapuoliset mahdollisuudet asuinpaikasta riippumatta osallistua kulttuuripalveluihin, esimerkiksi pienten kirjastojen säilyminen ja aukiolo, vaikka vapaaehtoisvoimin on asukkaille tärkeää. Prosenttitaideperiaatteeseen sitoutuminen taas tuo taiteen kaikkien ulottuville julkisissa tiloissa.

Tasa-arvoa edistäviä hankkeita on syytä tukea jatkossakin, tähän ohjelma ottaa hyvin kantaa. Meidän tehtävämme on budjettikäsittelyn yhteydessä huolehtia, että näihin toimintamuotoihin riittää rahoitusta. Nostan tässä niistä muutaman hyvän esimerkin:

KULPS, jossa koululaisille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua kulttuuritilaisuuksiin kodin tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi, on hieno tasa-arvoa tuova toimintamuoto, josta muut kunnat ottavat meiltä oppia.

Taiteen perusopetus varhaiskasvatuksessa, perheet ovat tyytyväisinä ottaneet vastaan harrastusmahdollisuuden päivähoitopäivän kuluessa. Tärkeää on varmistaa, että riittävää taloudellista tukea on tarjolla, että kaikilla halukkailla on mahdollista päästä ryhmiin. Taiteen perusopetuksen rahoitusta olisi hyvä lisätä niin, että lapsimäärän kasvaessa mahdollisuudet pasta taiteen perusopetuksen pariin pysyisivät vähintään ennallaan. Tämä edistää valtuuston asettamaa strategiatavoitetta, että jokaisella espoolais lapsella ja nuorella on vähintään yksi harrastus.

Kaiku-kortti taas on tapa tarjota mahdollisuus osallistua kulttuuripalveluihin taloudellisesti tiukassa tilanteessa oleville sosiaalialan yhteisöjen asiakkaille. Kortin kokeiluvaihe on päättymässä, toiminta on erittäin arvokasta ja on hyvä, jos kokeiluvaiheen päättyessä mukana olevaa toimijajoukkoa voidaan kasvattaa.

Floora-hanke on sosiaali- ja kulttuuritoimen yhteistyötä, jossa syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tai nuori voi pasta taiteen perusopetuksen pariin.

Tällaiseen toimialojen väliseen yhteistyöhön uusi ohjelma myös kannustaa vahvasti. Tämä on hyvä suunta. Tässäkin meidän on syytä olla tarkkoja budjetointivaiheessa, jotta toimialojen välillä rahoitus ohjautuu kaikille toimijoille ja hankkeiden muuttuessa perustoiminnaksi rahoitus seuraa mukana. Näin ei synny tarvetta supistaa olemassa olevasta toiminnasta.

Vielä lopuksi; kulttuuriohjelman toteuttaminen tapahtuu suureksi osaksi yhteistyössä sektorin eri toimijoiden kanssa. Espoon tulee olla luotettava, pitkäjänteinen kumppani. Toimiva vuoropuhelu on yhteistyön a ja o. Nyt hyväksyttävä ohjelma on hyvä työkalu ohjaamaan myös tekemäämme yhteistyötä.