Puhe puoluekokouksen poliittisessa keskustelussa 17.6.2018
Arvoisa pj, hyvät vihreät ystävät,
Meillä on asunut Suomessa jo muutaman vuoden ajan aiempaa suurempi joukko maahan tulleita turvapaikanhakijoita mm. afganistanistanilaisia ja irakisia. He ovat opetelleet suomea, työllistyneet, muodostaneet ystävyyssuhteita, aloittaneet siis uuden elämän turvassa vainolta.
Suurella osalla heistä on kuitenkin yhä lupaprosessit kesken, alussa epäonnistuneiden kuulemisten seurauksena valituskierre ja oikeuskäsittelyt käynnissä, jos ovat osanneet hakea riittävää ja osaavaa oikeusapua.
Samalla palautukset riskialueille jatkuvat. Myös niiden osalta, jotka ovat lähtömaassaan kokeneet kidutusta ja vainoa. Näitä taustoja ei ole saatu prosessissamme todistettua ei oikeiksi, eikä vääriksi.
Minä tunnen heistä monta mm. Hassanin, jonka hazara-vähemmistöön kuuluvat vanhemmat ovat aikanaan paenneet Afganistanista Pakistaniin, hän itse on syntynyt Pakistanissa, eikä ole koskaan saanut minkään maan passia, eikä häntä Pakistan tunnusta kansalaisekseen. Niinpä etnisen taustan vuoksi Suomi on palauttamassa hänet Afganistaniin, maahan jossa hän ei ole koskaan käynyt, jossa edustamaansa vähemmistöä vainotaan ja jossa hänellä ei ole mitään verkostoja. Ja joka ei myöskään ole suostunut myöntämään hänelle passia. Häntä ei ole vielä otettu säilöön, vaan viikoittain tulee saapua lentokenttäpoliisin luo. Välissä voi toivoa, että valitus kielteisestä muukalaispassihakemuksesta menisi jotenkin kummassa läpi, ja että se ylipäätään ehdittäisiin käsitellä ennen kuin palautus pannaan toimeen. Työvoimatoimisto puolsi oleskelulupaa työllistymisen perusteella, mutta ilman passia sitä ei voi saada.
Aiemmin muukalaispasseja myönnettiin helpommin työ- tai opiskelupaikan saaneille, tähän käytäntöön tulee palata. Näin elämästä täällä kiinni saaneet ihmiset saataisiin vahvemmin osaksi yhteiskuntaa. Myös Ruotsi otti vastikään yhden askeleen lainsäädännössään turvaten oleskelun opintojen perusteella. Nyt kallis Suomi, ihmisarvo ja ihmisoikeudet kunniaan pian!
