Valtuustopuhe hyvinvointiraportista 23.1.2017
Hyvinvointiraportti on aina mielenkiintoista luettavaa ja sisältää arvokasta tietoa Espoon asukkaiden voinnista, sieltä on luettavissa haasteemme ja joitain ilon aiheitakin. Kiitos valmistelijoille.
Espoolaisten hyvinvoinnin vahvuuteen on pitkään vaikuttanut muuta maata koulutetumpi väestö ja nuorekas ikärakenne ja näiden myötä hyvä taloudellinen huoltosuhde. Espoolaiset nuoresta vanhaan ovat olleet muuta maata terveempiäkin.
Yli 75-vuotiaiden määrä kuitenkin yli kaksinkertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vanhuspalveluiden tarpeeseen vastaaminen on jo viime vuosina noussut haasteeksi ja tämä iso kokonaisuus tulee olemaan sote-uudistuksesta huolimatta vastakin myös kaupungin päättäjien pöydällä hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Kuinka kannustamme ja tuemme pitämään yllä toimintakykyä, joka mahdollistaa laadukkaan elämän kotihoidossa pitkään?
Tämä on paljon meidän tämän päivän kiireisessä työelämässä elävien kontolla. Millaisia vanhuksia tulemme olemaan, miten jaksamme sitä ennen tukea omia vanhenevia sukulaisia? Esimerkiksi ylipaino ja stressi, jotka hyvinvointiraportissa nousevat huolenaiheina, lisäävät tulevaisuuden riskiä heikkoon terveydentilaan. Itsestään selviä asioita, jotka vaativat yhä enemmän huomiota ja toimia. Muun muassa liikunta- ja kulttuuripalveluiden, lähivirkistysalueiden ja hyvien kävely- ja pyöräilymahdollisuuksien merkitys korostuu.
Kiireinen työelämä, lapsiperheiden kasvaneet taloudelliset haasteet vaikuttavat myös lasten ja nuorten kotona saamaan huomioon ja tukeen. Raportin mukaan 20 % 13-22 vuotiaiden (1990-2002 syntyneet) ikäryhmästä käytti vuosina 2012-2015 jotakin mielenterveyspalvelua, useat heistä useampaa kuin vain yhtä palvelumuotoa. Oikeanlaisen palveluun mahdollisimman nopeasti ohjautumisessa on kehitettävää. Raportin suositus on, että koulujen ja oppilaitosten oppilashuolto ottaisi entistä vahvemman roolin ensikontaktipisteenä ja varhaisen tuen antajana.
Meidän päättäjien pitäisi pitää tämä mielessä resursseista päättäessämme, jotta tässä esitettyyn haasteeseen voidaan vastata.
Yksi viime vuosien keskeisistä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämistä ohjaavista strategisista linjauksista on ollut palveluiden painopisteen tietoinen siirto ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Palvelut on pyritty tarjoamaan oikea-aikaisesti arjen ympäristöissä. Tätä on edistetty monin erilaisin toimenpitein, esimerkiksi lisäämällä ammattilaisille ja perheille suunnattua konsultaatiota, avovastaanottoja, jalkauttamalla terapiapalveluita päiväkoteihin ja kouluihin, ja vastaavasti perheohjausta päiväkoteihin, asukaspuistoihin ja neuvoloihin.
Linja on ollut selvästi oikea. Raportti kuitenkin toteaa, että Lastensuojelun tilastojen mukaan ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämiselle on edelleen Espoossa selkeä tarve. Vuonna 2015 Espoossa tehtiin 6702 lastensuojeluilmoitusta. Ilmoitusten määrä kasvoi merkittävästi (+33, 3 %) vuodesta 2014. Kasvu oli selkeästi suurempaa kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa tai muissa kuusikkovertailukunnissa. Ilmoituksista osa koski samoja lapsia. Kun tarkastellaan ilmoituksen kohteena olleiden lasten määrää, nousu oli vuodesta 2014 oli hieman alle 20 %. Nämä ovat isoja lukuja, joita ei voi sivuuttaa. Hyvää on toki se, että puuttumisenkynnys on madaltunut.
Yksi tutkimuksissa todettu hyvä ennaltaehkäisykeino lasten ja nuorten syrjäytymiselle on ystävyyssuhteet ja harrastukset. Raportissakin esiin nostettu lapsiperheiden lisääntynyt vähävaraisuus jakaa lapsia ja nuoria eri kasteihin ja Espoon tulisikin strategiakirjauksien mukaan huolehtia, että jokaisella espoolaislapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa monipuolisesti.
Yksi suurille kaupungeille ominainen kehitys on viime vuosina ollut nopeasti kasvava vieraskielisen väestön määrä. Oppimistulosten seurannasta ja vertailuista tiedämme, että Suomessa vieraskielisen väestön oppimistulokset ovat jopa toisen polven maahanmuuttajilla yhä heikompia kuin kantaväestöllä. Muissa Euroopan maissa onnistutaan paremmin uusien tulijoiden integraatiossa. Varhaiskasvatuksessa vuonna 2016 19,2% lapsista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Tämä joukko on merkittävä osuus tulevaisuuden Espoon asukkaista. Hyvinvointiraportti nostaa aiheellisesti maahanmuuttajataustaisten tuen tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Tässä onnistumisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.
Vielä muutama sana työttömyydestä ja asunnottomuudesta.
Ajankohtaisena haasteena Espoossa on yhä korkealla tasolla oleva työttömyys. Työttömyysaste oli syyskuun 2016 lopulla 10,3%. Se on muuta maata alhaisempi ja kasvu näyttää onneksi pysähtyneen. Kyseessä on kuitenkin suuri joukko espoolaisia, profiililtaan erilaisia ihmisiä, niin akateemisesti koulutettuja pitkän uran tehneitä kuin vaikka kielitaidottomia nuoria, palveluja tulee jatkossa kohdentaa tarkasti ja huolehtia siitä, että tuki ja ohjaus on helposti löydettävissä. Työttömyys, erityisesti pitkittyneenä, vaikuttaa haitallisesti sekä terveyteen että hyvinvointiin ja myös työttömän perheeseen ja lähiomaisiin. Tässä on haastetta mahdollisille pääkaupunkiseudun yhteisille kasvupalveluille.
Lopuksi, hyvinvointiraportti nostaa esiin surullisen tiedon siitä, että asunnottomien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut, mutta kokonaistasoa ei ole saatu laskettua. Mielestäni emme voi valtuustona vain hyväksyä tilanteen jatkumista. Raportissa esitetään onneksi keinovalikoima, jolla tilannetta aiotaan helpottaa. Sen soisi toimivan. Toivon myös kaupunginhallituksen seuraavan asiaa tiiviisti.
Sote-uudistuksen toteutuessakin Espoon vastuulle jää suuri osa tässä puheenvuorossa käsitellyistä palveluista, toivon, että niiden tärkeys ja rooli hyvinvoivan Espoon tulevaisuuden rakentamisessa tunnistetaan. Seuraavalla kaudella uusi ohjelmaryhmä voisi keskittyä tässä hyvinvointiraportissa nousseiden ongelmien ratkaisuun, uudistuksen jälkeen olisi lienee paikallaan perustaa lautakunta tätä työtä ohjaamaan.
