Lähipiirissäni on ollut pienestä pitäen useita vammaisia ja heidän kasvuaan ja ikääntymistään on tullut seurattua läheltä.
 
Opiskeluaikoina työskentelin myös osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana liikuntavammaiselle naiselle. Opiskelin erityispedagogiikkaa kahden vuoden ajan Virossa ja työskentelin siellä useissa erityiskouluissa ja lastenkodissa, jossa oli useita kehitysvammaisia lapsia, maan tuon aikaisen tavan mukaan.
 
Myös Suomessa olen työskennellyt erityisopettajana erityiskoulussa niin ala- kuin yläkoulun puolella. Yhdeksännen luokan opinto-ohjaajana näin, kuinka hankalaa edes työharjoittelupaikkojen löytäminen saati työllistyminen oppilaille oli. Alakoululaisia opettaessa näki taas usein perheiden voimavarojen riittämättömyyden ja väsymyksen, mutta myös sen valtavan halun tukea oman lapsen koulunkäyntiä.
 
Yhdenvertaisuus on vaalikampanjani tärkein teema.
 
2. Mitkä vammaisia koskevat asiat vaativat mielestäsi eniten korjauksia ja miksi?

Toimeentulo on monella syntymästään asti vammaisella (esim. kehitysvammaiset) ihmisellä vain kansaneläkkeen varassa, koska työeläkettä ei ole ehtinyt kertyä. Ihminen on “tuomittu” elinikäiseen köyhyyteen, mikä taas vaikeuttaa hänen osallistumistaan esim. harrastuksiin ja muuhunkin toimintaan yhteiskunnassamme.

3. Mitä esteettömyys merkitsee sinulle ja miten rakentaisit kansanedustajana esteettömämpä Suomea?

Mahdollisuus liikkua on tasa-arvoa ja ihmisen oikeus. Liikkumisen rajoittuminen saattaa johtaa yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen. Se rajaa mahdollisuuksia osallistua elämän eri osa-alueisiin. Esteettömyyteen ja kuljetuspalveluihin on siis satsattava ja olemassa olevakin ohjeistus on otettava tosissaan ja valvottava sen toteutumista.
 
4. Missä tilassa vammaisten työ- ja koulutusasiat mielestäsi ovat ja mitä niille tulisi tehdä?
 
Koulutuspaikkoja esim. peruskoulun päättäville kehitysvammaisille on liian vähän. Kehitysvammaisen ihmisen kypsyminen aikuisuuteen vie kauemmin kuin muilla. Kaikille tulisi taata jatko-opiskelupaikka, jossa tuettaisiin aikuiseksi kasvamista ammatti-opintojen ohella. Ammattikoulutuksen jälkeen tarvittaisiin taloudellista tukea työnantajalle, joka palkkaa vajaa-kuntoisen ihmisen töihin, jotta ihminen pääsisi hyödyntämään saamaansa koulutusta ja osallistumaan tasa-arvoisena työelämään.

5. Kuinka haluat edistää vammaisten oikeutta perustaa perhe ja adoptoida lapsia?

Perhe muodostaa useimmiten elämän tärkeimmät ihmissuhteet. Myös vammaisella tulee olla oikeus perheeseen. Perustuslaissa todetaan, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuus koskee myös oikeutta perhe-elämän ja muuhun yksityiselämän suojaan. YK:n vammaisia henkilöitä koskeva yleissopimus tähtää myös laaja-alaisesti vammaisten henkilöiden syrjimättömyyteen ja yhdenvertaiseen kohteluun - myös perhe- ja yksityiselämän alueella. Adoptiokäytännöissäkään ei tulisi olla syrjiviä piirteitä, vaan adoptiomahdollisuudet tulisi tutkia yksilöllisesti. Olen kuullut, että esimerkiksi liikuntavamman perusteella on adoptionhakija tiputettu pois jo ennen adoptiomahdollisuuksien tutkintaakaan.

“Maassa maan tavalla” vaativat mm. monet perussuomalaiset tukijoineen. Tämä luo sen kuvan, että Suomessa olisi vain yksi tapa elää. Suomalaiset ovat kuitenkin jo onneksi monikulttuurista väkeä ja tapoja elää on todella monta. Mietin, että moninaisuutta osoittaa hyvin jo se, kuinka monen kielen puhujia Suomessa asuu. MInäkin tunnen Suomessa eläviä äidinkielenään suomea, ruotsia, inarinsaamea, romania, venäjää, viroa, vietnamia, espanjaa, somalia, ranskaa, englantia, saksaa, urdua, arabiaa, swahilia ja farsia puhuvia. Saattaa olla, että joku ystäväni tai oppilaani perhe nyt närkästyy, kun heidän kielensä unohdin. Olen kuitenkin ylpeä ja iloinen, että Suomessakin on mahdollista luoda kansainvälinen ja monikulttuurinen ystäväpiiri.

Useimmat meistä ovat äidinkielensä lisäksi opiskelleet koulussa myös vähintään kahta muutakin kieltä. Tästä on syytä olla ylpeä ja kielten opiskeluun on satsattava edelleen, sillä tulevaisuudessa suomalaisten on osattava tarttua toimeen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja kielitaito on avoimen asenteen lisäksi se, joka auttaa aidon vuorovaikutuksen syntymistä eri kulttuureista tulevien välille. Maailman yhteiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos, ruokakriisit, luonnonvarojen ehtyminen ja kansainväliset selkkaukset, voidaan ratkaista vain yhdessä. Nämä ongelmat eivät katso kansallisvaltioiden rajoja. Helpointa pitäisi minusta kaiken logiigan mukaan olla aloittaa keskustelu ja yhteisen ymmärryksen etsiminen lähellä olevan kanssa. Välimatka ei silloin aiheuta viestin välittymiseen esteitä tai virheitä.

Suomi on monikulttuurinen maa, jossa jokaisella on oikeus puhua omaa äidinkieltään, harjoittaa omaa uskontoaan, noudattaa tapakulttuuriaan vapaasti. Näitä oikeuksia voivat rajoittaa ainoastaan toisten ihmisten ihmisoikeudet ja laki. Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, miten monenlaista tapaa meillä tapaa: kaikkea veriletuista veganismiin, sapatista ramadaniin ja kättelystä poskisuudelmiin. Jotta yhteiselämä onnistuisi, ottakaamme tavaksemme myös olla ylpeitä erilaisuudestamme. Hyviin tapoihin kuuluu myös suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen, tulipa vieras sitten läheltä tai kaukaa. Olemme itsenäisiä, mutta itsenäisyys ei ole itsekkyyden synonyymi. Koska olemme itsenäisiä, meillä on mahdollisuus olla rohkeita ja auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat.

Ristiriidat ja moniäänisyys ovat aina olleet kehityksen moottoreita. Samanmielisyys ja homogeenisuus ovat taantumuksen tae. Itsenäisyyttä ja rohkeutta ei ole se, että kohtaa vieraita vaikutteita vain televisioruudun ja pakastepitsojen välityksellä. Onneksi Suomessa voi rohkeasti olla erilainen ja kohdata erilaisia ihmisiä.
 
Vaalitorilla muutamakin muutoksen mies julisti minulle, kuinka laiskoja maahanmuuttajat ovat ja kuinka he eivät ole tottuneet työntekoon. Tein siltä seisomalta pienen kierroksen torimyyjien seassa. Reilusti yli puolet heistä olivat maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä. Useimmat työllistivät muitakin kuin itsensä. Olivat opetelleet suomea ja sinnittelivät kylmässä viimassa.

Viime viikolla vietettiin vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011 haastekampanjan avajaisia Helsingissä. Kampanja haastaa ihmisiä antamaan aikaansa vapaaehtoistoimintaan. Oli hienoa nähdä, miten kampanja ja sen avajaiset yhdistivät vapaaehtoistoimijoita eri sektoreilta. Usein omaa tonttia hoidettaessa unohtuu, miten monella saralla Suomessa tehdään vapaaehtoistoimintaa. Suomen lähes puolitoista miljoonaa vapaaehtoistoiminnassa mukana olevaa ovat valtava voimavara.  Tätä toimintaa on tärkeä tehdä näkyväksi, sillä vapaaehtoistoiminnan arvostuksen puute ja näkymättömyys heijastuu helposti taloudellisiin toimintaedellytyksiin.

Olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa reilut parikymmentä vuotta.  Partio, Luontoliiton toiminta ja seurakuntatyö vain joitain mainitakseni ovat tuoneet elämään tärkeitä ihmisiä ja unohtumattomia kokemuksia. Samalla ne ovat tarjonneet mahdollisuuden vaikuttaa itselle tärkeiden asioiden puolesta.

Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta antaakin kanavan vaikuttaa ja saada aikaan muutosta. Harvakseltaan olevien vaalien lisäksi pääsee aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miltä yhteisö ja yhteiskunta ympärillä näyttää. Tämä kokemus on kenties erityisen tärkeä nuorille. Uskon että kun nuorena saa kokemuksen siitä, että yhdessä tekemällä voidaan saada aikaan ja muuttaa asioita, se kantaa aktiivisuutena vielä aikuisenakin. Lisäksi vapaaehtoistoiminta sitoo ympäristöön; se antaa tunteen siitä että olemme yhdessä vastuussa toisistamme ja yhteisöstämme.

Tämä mahdollisuus vaikuttamiseen ja osallistumiseen tulisi olla kaikilla nuorilla. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle nuorelle vapaaehtoistoiminta voi olla kanava saada kontakteja ja uusia näkökulmia suomalaiseen yhteiskuntaan.

Pari viikkoa sitten valmistuneen Ruralia-instituutin tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro tuottaa kuusi euroa takaisin. Arvio pohjaa neljän erityyppisen valtakunnallisen järjestön vapaaehtoistoiminnan perusteelliseen tutkimiseen. Laskelma on mielenkiintoinen ja antaa lisää välineitä argumentoida sen puolesta, että vapaaehtois- ja järjestötoiminnan rahoituksen edellytykset turvataan tulevaisuudessa. Vapaaehtoistoiminnan arvo ei kuitenkaan typisty vain taloudelliseen arvoon. Vielä paljon vahvempia perusteita löytyy monta, eikä ainakaan vähäisimpinä yllämainitut yhteisöllisyyden ja demokratian edistäminen.
Tälläkin hetkellä maailmaa koettelevien kriisien edessä emme saa heittäytyä toivottomiksi ja toimettomiksi. Vapaaehtoistyö tarjoaa hyvän tavan tarttua toimeen.

Vapaaehtoistoiminnan vuodesta ja mm. yllä mainitusta tutkimuksesta löytyy lisätietoa osoitteessa www.tuntitili.fi.

Demokratian juurtumisesta huolimatta Senegal on yhä yksi maailman köyhimpiä valtioita. UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Senegal sijoittui maailman maiden välisessä vertailussa sijalle 144 vuonna 2010. Senegalin taloudellisen ja inhimillisen alikehityksen kouriintuntuvuutta on lisännyt väestön taloudellinen eriarvoisuus. Yli 12 % Senegalin 12 miljoonaisesta väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Sen sijaan, että tulonjako osoittaisi asteittaista tasoittumista, ovat tuloerot pitkällä aikavälillä vain kasvaneet.

Tällä hetkellä partiolaisilla on käynnissä ympäristökasvatukseen, jätehuoltoon ja mikroluottoihin keskittynyt Woomal-hanke. Woomal tarkoittaa jatkuvaa kehitystä. Hankkeen viimeinen vuosi käynnistyi juuri. Jo viimeisen puolen vuoden ajan on pohdittu, mitkä olisivat molemmin puolin järkevimpiä tapoja jatkaa yhteistyötä. Woomal on tavoittanut vuosittain yli 30 000 ihmistä osallistumaan opetustuokioihin ja koulutuksiin, joissa kerrotaan ympäristön kannalta kestävämmistä ratkaisuista niin ruuanlaitossa, jätteiden käsittelyssä kuin yritystoiminnassakin.

Pienyrityksille, jotka ovat sitoutuneet ympäristöystävälliseen toimintaan tai joiden yritysidea perustuu kierrätykseen, jätehuoltoon tai ympäristön tilaa parantaviin toimiin on myönnetty mikroluottoja. Yksi mainio esimerkki ovat mehiläistarhayrittäjät. Mehiläiset tarvitsevat elääkseen ja tuottaakseen hunajaa ympärilleen kukkia ja kasveja, siis roskaantumatonta luontoa. Seudun asukkaat ymmärtävät roskaamisen haitat, kun yhden perheen tai muutamankin toimeentulo on siitä riippuvainen. Samalla mehiläisellä saadaan siis aikaan useita positiivisia vaikutuksia.

Nykyinen hanke on toiminut , niin mainiosti, että tämän matkani tarkoitus onkin valmistella noin 250 000 euron jatkorahoitushakemusta ulkoministeriölle. Tarkoituksena on laajentaa ympäristökasvatus- ja mikroluototustoimintaa muutamille uusille paikkakunnille. Lisäksi pyritään tukemaan Senegalin valtion tavoitetta istuttaa ” vihreä vyö” maan halki ja siten estää autioitumista ja eroosiota. Partiolaiset sitoutuvat vastaamaan istutuksista tietyillä alueilla yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Samalla tuetaan muiden energialähteiden, kuten mm. aurinkopaneeleiden käyttöönottoa ja ehkäistään näin puiden liikahakkuita. Aurinkopaneeli yhteistyöhön muuten etsitään vielä hyviä suomalaisia kumppaneita!

Tänään on vuorossa vierailu yhdelle mahdollisista uusista hankepaikkakunnista ja tutustumiskäynti Turun Taiteilijaseuran Dakarissa toimivaan jätehankkeeseen. Hankkeidemme tematiikka ja toiminnot ovat niin lähellä toisiaan, että toivon löytyvän yhteistyömahdollisuuksia, joilla molemmat hankkeet vahvistuvat.